torstai 9. lokakuuta 2014

To love and let go

Taking every breath away
With all of the mistakes I've made
From all the letters that I've saved
This is everything I didn't say
I wish I could've made you stay
And I'm the only one to blame
I know that it's a little too late

Ihmissuhteet tulee ja menee, tää on vaan luonnonlaki. Millä todennäkösyydellä sä oot sun ensirakkautes kanssa hamaan hautaan saakka? Säilyykö lapsuudessa muodostettu ystävyys säröilemättä ja täydellisenä vanhuuden kiikkutoleihin, niiku sillon pienenä leikkimökissä luvattiin? Elämästä tekee haastavaks sen, ettei mikään oo pysyvää. Me ollaan kaikki välivaiheita.

Some people come into your life for a reason, others for a season

 Jokanen ihminen, joka ees hipasee sun elämää ohjaa sua uuteen suuntaan ja vaikuttaa suhun, vaikket sitä sen enempää miettiskään. Ehkä törmäsit kaupungilla jurottavaan vanhaan mieheen, joka sai sut miettimään et tollaseks et ainakaan halua päätyä. Ehkä vastaantulevan pienen tytön viattomuus ja usko hyvyyteen sai sut miettimään, millä tavoin sä voit toteuttaa tollasen maailman ilman pahuutta?
Tai ehkä sä et vaan vaivaa päätäs tälläsellä yliolkasella pohdinnalla jota niin kovasti koulusta lusmutessani harrastelen. Mitä mä tässä nyt vaa ajan takaa on se, et meillä jokasella on ollu tai on tällä hetkellä ihmisisiä meijän elämässä, jotka on muuttanu meitä.  Karu totuus vaan on, et jossain vaiheessa nää ihmiset ei enää tuu kuulumaan siihen. 

Kukaan meistä ei oo täydelline ja jokaikinen meistä voi tällä sekunilla keksiä ainakin yhen ihmissuhteen jonka on sössiny ihan täydellisesti. Vaikka me kuinka surkutellaan ja ruoskitaan katumuksessa ittemme, otetaanko me näistä menetyksistä opiks? Kuinka moni oikeesti analysoi omat virheensä ja parantaa omaa persoonsaansa? Harva. Ihminen on kaavoihinsa kangistunu eläin, joka elää omat virheensä kerta kerralta uusiks. Totta kai tästä kaavasta on mahollisuus murtautua ulos, mut uskallatko sä?

Mitä tehdä, ku sä näät kuinka joku hiljalleen luisuu pois sun elämästä? Ku sä voit nähdä, kuinka tän ihmisen huomio kantautuu pikkuhiljaa muualle, kuinka se nauraa yhä vähemmän sun vitseille ja huokailee yhä raskaammin. Me ei avata suutamme ja kysytä mikä mättää, koska se tekee ongelmasta todellisen. On helpompaa elää peiliuniversumissa, jossa jokanen itelles latelema lause (lue: valhe) heijastuu ympäriinsä satoja kertoja tehden siitä mahdottoman ignoorattavaks. 
Kuinka paljon sulla oliskaan sanottavaa, sanoja kirjotettavaks, sanoja huudettavaks ja sanoja ,jotka loppujen lopuks jää sanomatta.

Rakkaus on vahvaa, mut mikään ei oo ikiroudasta tehtyä. Kuinka vaikeeta onkaan antaa jonkun kävellä pois sun luota, mut vielä vaikeempaa on olla se, kuka kävelee. Ihmissuhteita on kahta tyyppiä: pysyviä ja pysymättömiä. Mistä sä erotat, kumpi on kumpi? Kuinka pelottava onkaan ajatus, et tää ihminen sun edessä joko särkee sydämensä sun toimesta tai särkee sun omas.
Ainoo neuvo mitä näin sosiaalisesti kiusallisena ihmishahmona osaan mun seurapiirikavereilla antaa, on "oo itsekäs".  Elämässä tarvii tietynlaista itsekyyttä selvitäkseen. Liian moni meistä tekee sen virheen, et unohtaa ittensä ja keskittyy täysin muitten ongelmiin. Jos sulla on jatkuvasti huono olla, lopeta muiden tunteitten ajatteleminen kolmeks sekunniks ja kävele pois. Uskalla olla itsekäs, koska myös sun tunteilla on väliä. Vaikka me menetetään ihmissuhteita sen takia että meillä on liikaa sanottavaa (jota ei saada puettua sanoiks), me voidaan myös menettää niitä koska meillä ei oo mitään sanottavaa jäljellä.

Koska ainakaan vielä en oo virallinen ihmissuhdepsykologi tai henkilökohtanen neuvonantaja, voin vaan seisashtua välillä ja kattoo taakseni. Mikä meni vikaan? Vai menikö mikään?
Jos sulla on tällä hetkellä jotain sanottavaa, sano se. Asiat ei tuu ikinä muuttumaan parempaan suuntaan jos sä vaan istut kihisten paikallas ja toivot muutosta. Mä en osaa sanoo kuinka pelastaa ihmissuhde tai kuinka päästä yli ihmissuhteesta koska vain sä voit tehä sen. Verbaalinen ittensäilmasu on saatanan vaikeeta, mistä mäki oon elävä todiste, oonhan istunu tässä jo n. tunnin kursien tätäki katastorfia kasaan. 

Holding onto a broken and empty heart
Flowers I should've bought
All the hours I lost
Wish I could bring it back to the start

Joko sä oot valmis päästämään irti toisista ihmisistä tai et. Ei oo kenekään muun vastuulla pitää huolta sun elämästä ku sinun ittes. Uskalla pitää kiinni ja uskalla päästää irti.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Overall eye-opener?

"I'm not afraid to get my hands dirty - as long as
I finish strong on my journey"

Ensin tätä postausta vääntäessäni ajattelin et olisin puhunu onnellisuudesta, koska sitä mä tällä hetkellä päällimäisenä tunnen. Kattoessani kuitenki tyhjää sivua mun eessä tajusin ettei mulla välttämättä oo taaskaan yhestä tietystä asiasta kovinkaan paljon sanottavaa. Päätin antaa sormien viedä ja kattoo minkälaista kirjainsekamelskaa tälle arkille syntyy. Mulla on takana elämäni paras kesä, ja sen siivittämänä miljoona ajatusta päässä joita kuitenkaan en saa puettua sanoiks. 
Nää ajatukset pyörii säkkärää ympäriinsä, muttei kuitenkaan suostu laskeutumaan alas missään välissä. So just bear with me ja katotaan mitä kaikkee mun mielen sopukoista pääsee valloilleen.

Ihan ekaks siitä onnellisuudesta. 
Niille ketkä ette tiiä, vietin just kuukauden Kaliforniassa ja tänään tulee tasan viikko siitä, ku pakkasin laukkuni ja palasin takas Suomeen. En käy vääntämään teille matkapostausta koska siitähän tässä blogissa ei koskaan oo ollu kyse, mut siitä, mitä sen matkan aikana tajusin, aattelin höpistä.
En ikinä aatellu että vaan neljä viikkoa vois muuttaa mun elämänkatsomusta niin paljon, tai ei ehkä ees muuttaa, vahvistaa vaan. En oo missään vaiheessa varsinaisesti vihannu Suomea, oon vaan jo noin neljä vuotta tuntenu etten kuulu tänne - varsinkaan tähän pikkukaupunkiin - alkuunsakaan. Tää tunne sai vahvistuksen heti sillä hetkellä ku kone nousi Helsinki-Vantaalla ilmaan ja mun teki mieli itkee onnesta; saisin viimeinki mun breakawayn jota olin niin hartaasti toivonu vuosikaudet. Tähän pieneen kaupunkiin liittyy niin paljon tuskaa ja muistoja joita toivon ettei mulla olis, että pelkästään se, että sain paeta neljäks vaivaseks viikoks teki mut maailman onnellisemmaks tytöks.

Toitotan aina sitä, ettei onnellisuus vaadi paljoa. Ja oon edelleen sitä mieltä. Onni ei oo loppujen lopuks vaikeeta, ja se on puhtaasti itsestään kiinni. Elämästä tekee mahtavaa se, että sä voit kirjaimellisesti kääntää sen ympäri millon sä vaan haluat. Oli se sitte pään sheivaaminen, myrkyllisten ihmissuhteiden hylkääminen tai kodin jättäminen, sulla on voimaa ja valtaa päättää siitä, millasta sun onni on. Älä anna sun oman hyvinvointis olla kiinni muista, koska sä et elä niitä varten. Pieni lisäajan otto tekee hyvää kelle tahansa, oli se sitte tauko ihmissuhteesta, visiitti naapurikaupunkiin tai - kuten mun tapauksessa - matka maailman toiselle puolelle. Hengähdystauon ottaminen ei oo itsekästä vaan jotain, mitä me kaikki aika ajoin tarvitaan. Kun sulla on aikaa vain ja ainoostaan itelles, sä huomaat kuinka kaikki käy selkiytymään. Sä voit viimeinki päästää valloilles kaikki ne tunteet jota oot aikakaudet piilotellu muiden ihmisten mielipiteiden pelossa, sanoa ääneen sen mitä todella ajattelet, ja mikä tärkeintä, sä voit olla oma ittes. 
Onni on suhteellinen käsite joka tarkottaa eri asioita eri ihmisille, mut musta on aika mahtavaa kuinka sä saat päättä millasta se on just sulle.

Seuraavaks unelmista ja päättäväisyydestä.
Ja unelmiahan meillä jokasella on, eikö? Pieniä tai suuria, rauhallisia ja villejä. Joitain sä et ehkä ees halua toteuttaa, jotkin niistä taas palaa kirkkaamin ku intohimosinkaan liekki. Jos sulla on unelma, jonka ajatteleminen saa sun vatsan lepattamaan ja päättäväisyyden heräämään, mä toivon et sä keskityt siihen. Mulle on valjennu hirveen monta asiaa tän kesän aikana, ja yks niistä on se, kuinka valmis oikeesti oonkaan taistelemaan mun tulevaisuuden puolesta. Jos sun onnellisuuden tiellä on esteitä jotka estää sua saavuttamasta sun unelmias, älä pelkää puristaa käsiäs nyrkkiin  ja taistella ittees niiden läpi. Musta mikään ei oo inspiroivampi näky ku se, kuinka ihminen on kykenevä kohoamaan omasta epävarmuudestaan ja murskaamaan kaikki kyltit tieltään jossa lukee "sä et pysty". Koska totta helvetissä sä pystyt. Sä voit otta vallan omasta elämästäs ja saavuttaa sen kaiken mistä sä haaveilet. Muistatko sä sen tunteen, ku sä kävelit pitkin uuden kaupungin katuja ja tunsit ittes niin kotosaks? Muistatko sä sen tunteen, ku sä katoit sitä tiettyä ihmistä silmiin ja vannoit, ettet päästä sitä karkuun enää ikinä?
Muistatko sä sen tunteen, ku sait kirjeen jossa luki että oot päässy ykkösopiskelupaikkaas?
Mieti niitä hetkiä ku oot tuntenu olevas onnellisimmillas, ja mieti mistä se kumpuaa. Ootko sä valmis tekemään töitä että sä jonain päivänä saavutat sellasen tunteen uuestaan? Sun tulevaisuus on sun käsissä ja sä voit muokata siitä millasen sä ikinä haluatkaan. Älä anna kenekään estää sua tavottelemasta sun unelmia ja jatka työskentelemistä niitä kohti nöyränä ja itsevarmana. Tän kesän jälkeen mä oon päättäväisempi ku koskaan saavuttamaan just sen, mistä haaveilen. Tulevaisuus on pelottava määritelmä mut ilman pientä hyppyä kielekkeeltä sä et voi koskaan olettaa lentäväs. Sä saavutat kaiken mahollisen jos sä vaan haluat ja päätät niin.

Overall, koska en taaskaan tunnu saamaan lauseen lausetta kokoon järkevästi, haluun vaan toivottaa sulle onnea. Onnea ja rohkeutta tähän pirulliseen elämään joka osaa olla tunteiden ja järjen myllerrystä. Luota ittees ja anna itelles myöskin oikeus epäonnistua välillä. Älä lannistu, älä anna kenekään lannistaa sua, äläkä missään nimessä lannista ketään muuta. Maailma on outo ja hassu paikka jossa kaikki voi olla mahollista, älä anna sun omien tilaisuuksies lipua sormien välistä. Niin kliseiseltä ku se kuullostaakin, sä pystyt siihen. Sut tähän asti elämässä on saanu se vahvuus jota sä kannat luonnostas sisälläs, eikä se voima todellakaan oo hiipumassa mihinkään. Sä oot just siinä koska sulla on joku tarkotus tässä valtavassa universumissa, etkä sä saa antaa sen valua hukkaan. So take a breath, take a leap and take a chance. Good luck.

Hyvää loppukesää teille kaikille ja ottakaa ilo irti viimisistä hetkistä. Tehkää ittenne onnellisiks, naurakaa vatsanne kipeiks ja kertokaa viimeinkin mitä oikeesti ajattelette.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Word up, change it all

Be kind. Let people know you care about them. Let the world know how bright
exactly can your smile shine. These three words are so simple but yet the world and
the people in it choose not to let those words take over their minds. Free yourself and let
the love inside you light you and everyone around you up. 

It takes seconds to crush someone's world.
But it also takes seconds to save a life.

Millon viimeks kerroit jollekulle kuinka paljon se oikeesti sulle merkkaa? Millon viimeks halasit sun ystävää ihan vaa hyvän mielen vuoks? Ihmisten mieliin on iskostunu ajatus siitä, et tunteiden näyttäminen on heikkoutta. Uskon ennemminki et kyse on naurunalaseks joutumisen pelosta. Susta ehkä tuntuu mahottomalta tunnustaa ihastukselles tuntees, koska se tekee sut haavottuvaiseks ja alttiiks kivulle. Susta ehkä tuntuu kiusalliselta lohduttaa surevaa kaveria, koska meijän kulttuurissa varsinki surun näyttäminen mielletään tabuks ja heikkouden merkiks. Mut ootko koskaan miettiny, et nää kaikki on tilaisuuksia joissa myös sulla on valta kääntää tilanne ylösalasin? Sillä välin ku oottelet sen ihanan pojan tai tytön vastausta pureskellen sormien-ja varpaankynsiäs irti, anna ittelles taputus olalle ja oo ylpee itestäs et uskalsit avata suus. Sillä välin ku sun kaveri vuodattaa kyyneleitä viiden niagaran putouksen verran, älä pelkää pitää sen kädestä kiinni ja kuiskata rohkasevia sanoja. Maailmasta tulee parempi paikka jokasen rakkaudentunnustuksen ja -osotuksen myötä. 

Ihmisestä ei ikinä myöskään voi nähä päälle päin miten asiat oikeesti on. Saatat luulla, et sun vierustoveri äikäntunnilta on maailma ilosin ihminen, but little did you know se henkilö itkee ittensä uneen iltasin ja piilottelee kehoaan peittäviä arpia. Jokasella meillä on pahoja päiviä jollon tulee tiuskittua ja poljettua jalkaa, mut turhanpäivänen ilkeily on asia erikseen. Mieti, saavutatko oikeesti mitään sillä et kommentoit ilkeesti ohi kulkevan tytön asua tai haukut luokan ujoa poikaa. Sulle nää sanat on vaa kirjaimia pötkössä, mut joilleki ne on viimenen niitti. Ja kukaan meistä tuskin haluaa kenekään henkeä omalle kontolleen, oletan?

"When I die
don't you dare
come to my grave
and tell me that you loved me
because those words were the only thing
I would've needed to stay" 

Maailma on kaunis paikka jos siitä päättää tehdä kauniin. Sulla on mahollisuus luoda ympärilles positiivinen ympäristö. Pienet huomionosotukset tekee ison muutoksen ja voi jopa pelastaa jonkun elämän. Muistan vieläki, kuinka joskus juttelin mun kaveripojan kanssa ja tää tokas ihan ohimennen, ja varmaan aika huomaamattakin, yhen tosi pienen asian mikä kuitenki oli hirveen kaunis. Tää komentti tuli tarpeeseen, koska kävin just sillon läpi rankinta vaihetta mun elämässä ikinä. Se yks pieni lause saatto jopa pelastaa mut, ja vielä ei oo tullu vastaan päivää millon sen muisteleminen ei sais mua hymyilemään.

Kauniit ajatukset jää vaan hiljasiks mietteiks jossei niitä ikinä rohkastu sanomaan ääneen joten haasta ittes ja avaa se suus.
Yks ihanimmista tunteista on se, et huomaat jonkun tulleen iloseks sun ansiosta. Joten seuraavan kerran ku sun kaveris hiukset on nätisti, se vastaa hyvin tunnilla, hymyilee kauniisti tai ihan vaan on oma upee ittensä, älä pelkää sanoo sitä. Positiivinen energia kierrätää itteään, ja kun sä alat kehumaan muita ja avaat silmäs kaikelle maholliselle kauniille, se kaikki tulee bumerangiefektillä takasin sun luo. Ehkei sillä yhellä hymyllä tai kohteliaisuudella saada aikaan maailmanrauhaa tai lopeteta nälänhätää, mut se on jo hemmetin hyvä alku.






sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Women empowering

"I would like to be known as an intelligent woman, a courageous woman,
a loving woman, a woman who teaches by being"
~ Maya Angelou

Aikasemmin kirjottaessani naisten oikeuksista, feminismistä ja tasa-arvosta oon ilmassu itteni aika kärkkäästi. Blogille tyypillisellä tavalla niissä teksteissä on kyllä mun mielipiteet tullu ilmi, mut kirjotustyyli on ollu vähä sellasta raivon-sokaiseman-rintaliivien-polttaja-maailmalle-suuttunut-teinityttö-tekstiä. No, annetaan tälleki uus tilaisuus ja toivotaan että oon kasvanu kirjoittajana ja argumentoijana!

Oon pyöritelly ajatusta tästä postauksesta tosi kauan mielessä, mut en oo oikee kokenu et mulla olis riittäväst materiaalia tai tarpeeks selviä ajatuksiakaa sen kirjottamisee. Nyt kuitenki muutaman tunnin tumblrin ja muun sosiaalisen median selailun jälkee en oo muuta pystyny miettimäänkään. 
Kyllä, naisten asiat on monta kertaa paremmin ku ne oli vaikkapa muutama vuoskymmen taaksepäin, mut meillä on vielä niin monta askelta otettavana tasa-arvoa kohti.  Niin kauan ku raiskauskulttuuri, slut-shaming tai sukupuoleen perustuva syrjintä saa kukkia ja kukoistaa, asiat ei oo hyvin.

Yks isoimmista asioista joka on läsnä naisten elämässä, on pukeutuminen. Vieläkään 2000-luvulla ihmiset ei tunnu ymmärtävän ettei naista voi tuomita pukeutumisen perusteella. Pukeutumistyyli on pukeutumistyyli, ei sen enempää eikä vähempää. Aamulla päälle kietaistut vaatteet ei kerro käyttäjänsä seksuaalisesta suuntautumisesta, seksuaalisesta aktiivisuudesta, arvomaailmasta tai mistään muustakaan. Toki, pukeutuminen on hyvä tapa ilmaista omaa persoonallisuuttaan ja mielipiteitä, mut luuletko oikeesti ja rehellisesti voivas tuomita jonkun pelkän kangaspalan takia?
Pukeuduit sitte minihameeseen ja verkkosukkiksiin, kynähameeseen ja chanelin korkokenkiin tai verkkareihin ja huppariin, kellään ei oo oikeutta päättää sun naiseuden arvoa niiden perusteella. Jokasella naisella on oikeus pukeutua vaatteisiin jossa tuntee itse olonsa mukavaksi. Vaatteit ei oo tae siitä, et nainen olis helppo. Ne ei oo tae siitä, et nainen olis hienosteleva nirppanokka.
Yks asia jota perustellaan ja puollustellaan lähes poikkeuksetta naisten pukeutumisen perusteella, on raiskaukset. Amnestyn teettämän kyselyn mukaan 70% suomalaisista siirtäis vastuun raiskauksesta ainakin osittain uhrille vähintään yhden seuraavien seikkojen takia:
  • nainen pukeutuu ja käyttäytyy seksikkäästi,
  • hän on flirttaillut tai kuherrellut miehen kanssa ennen raiskausta,
  • hänellä tiedetään olleen useita seksipartnereita,
  • hän lähtee vapaaehtoisesti miehen kanssa juhlista tai ravintolasta jommankumman kotiin,
  • hän on humalassa tai huumeiden vaikutuksen alainen,
  • hän ei tee fyysistä vastarintaa tai huuda apua,
  • hän on harrastanut seksiä saman miehen kanssa aikaisemmin tai
  • hän ei kieltäydy selkeästi

Joskus mua suoraan sanoen vituttaa se kuinka tyhmiä ihmiset osaa olla. Raiskaus ei ikinä ole uhrin vika. Raiskaaja raiskaa vaikka uhrilla olis pilkkihaalari päällä. Useita raiskaustapauksia käsitellessä lieventäväksi asianhaaraksi pomppaa esiin just naisen "viettelevä tai paljastava pukeutuminen". Kuten jo edellä mainittu, naisen pukeutuminen on vain ja ainoastaan naisen henkilökohtainen päätös. Baariin puettu mekko ei ole tae seksistä tai mistään siihen liittyvästä. On ihan järkyttävää, miten noin iso osa ihmisistä lähtis syyttämään raiskauksen uhria tapahtuneesta. 

Myöskään se, kuinka paljon seksiä nainen harrastaa tai on harrastamatta, ei pitäis vaikuttaa naisen arvoon mitenkään. Paljon seksiä harrastava mies on ihailtava pelimies, nainen taas huora. Oon kuullu kanssa naisten suusta kuinka naisen pitäis pitää jalkansa ristissä, sillä kuka mies nyt käytetyn auton haluais, jos voi saada tuliterän! Ei, ei ja ei. Naisen "arvo" ei laske vaikka kuinka sitä seksiä harrastaisi. Jos tykkäät yhden illan jutuista, loistavaa, homma toimii sun kohallas! Jos et, loistavaa, homma toimii sun kohallas! Aiheeseen liittyvä sana "huora" on myös menettäny täysin merkityksensä. Kyseistä sanaa käyttävät nykyää molemmat sukupuolet naisten halventamiseen, yleensä täysin ilman "perusteluita". Tää nainen ei hypänny sänkyyn sun kanssa? Ei helvetti mikä likanen huora! Tolla rinnakkaisluokan tytöllä on samanlainen paita ku sulla? Toivottavast se horo palaa helvetin lieskoissa! Naispuolinen julkisuuden henkilö kävi kerran ulkona poikabändin jäsenen kanssa? Se ruma huora ansaitsis kuolla! Ajatelkaa ihan oikeesti vähän millasta sontaa päästätte suustanne. Huora on nimitys (=turha sana jonka ei pitäis ees olla olemassa) naiselle, joka harrastaa seksiä rahaa vastaan. Joten seuraavan kerran ku oot haukkumassa lähikaupan kassaa, opettajaas tai ystävääs kyseisellä sanalla, mieti hetki onkse ihan välttämätön ilmasu.
Valitettavan miesvaltasessa maailmassa naiset on kahlittu tiettyihin muotteihin myös seksuaalisuuden suhteen. Miesvallan alle alistettu nainen on hyväksyttyä, voimakas ja omasta kehostaan määräävä taas ei. Tää johtaa siihen, et määräysvalta omasta koskemattomuudesta ja rajojen ylittämisestä hämärtyy helposti.
Naisella on oikeus sanoa "ei" missä vaiheessa tahansa. Flirttailua ja kuhertelua pidetään usein merkkinä seksiin suostumisesta, mut ihmisellä on oikeus kieltäytyä jatkamasta pidemmälle missä tahansa vaiheessa aktia, eikä siinä oo kellään mitään vastaan mussutettavaa. It's not sex if she says no. It's not sex if she's passed out. Tajuttoman naisen kanssa "seksin harrastaminen" on raiskaus. Aktin jatkaminen naisen sanottua "ei" on raiskaus. 
Raiskaajat valitettavan harvoin kuitenkaan ottaa kieltoa tosissaan, vaan estely ja kieltely koetaan esi- tai roolileikiks, kiusotteluks tai hankalan esittämiseks. Kauheen moni ei ehkä tajua kuinka myönteinen nyky-yhteiskuntaki on raiskauksille, hyvänä esimerkkinä mm. se, kuinka puolet maailmasta viime vuonna jammaili deittiraiskauksesta kertovan Blurred Lines biisin tahtiin. Monet raiskauksen uhreiks joutuneet kertoivat kuulleensa raiskaajaltaan lähes suoraan samoja lauseita kuin kyseisessä kappaleessa. "I know you want it", "You're a good girl", "Do it like it hurt, do it like it hurt, what you don’t like work?" . Järkyttävin näistä oli ehkä "I’ll give you something to tear your ass in two." Usein raiskaajat käyttää edellisten tyylisiä lauseita, ei tarkottaakin kyllä, nainen on oikea nainen vasta kun antaa miehen hoitaa hommansa jne. Raiskauskulttuuri kukoistaa niin kauan, kun tän tyyppisistä asioista tehdään viihdettä. 
Myöski suurin osa raiskauksista langetettavista tuomoista on ihan naurettavia. Suomessa tapahtu viime vuoden alussa tapaus, jossa kolme miestä raiskas nuoren alakouluikäisen tytön. Tuomio? Ehdonalaista kaikille kolmelle, koska tää oli niiden eka raiskaus. Anteeks mitä? Kuinka monta naista tarvii joutua raiskatuks enneku nää miehet joutuu vastuuseen? Mitä "kaksi-yhden-hinnalla" politiikka tääkin on olevinaan? Raiskaus on mun mielestä yks pahimmista ja traumatisoivimmista rikoksista maan päällä, ja se fakta, et uhri joutuu vielä kävelemään kadulla tietäen et raiskaaja on vapaalla jalalla ja päässy pälkähästä, on täysin absurdi. Välillä mua oikeesti suututtaa niin paljo millaset idiottit tätä maata johtaa.

Sukupuoleen kohdistuva syrjintäkään ei oo uus tai tuore juttu, mut valitettavan valloillaan vielä tänäkin päivänä. Muistan joskus yläasteella ku meijän naispuolinen fysiikanopettaja kerto töitä hakiessaan saaneensa pakit vaikka kuinka monesta paikasta pelkästään sen perusteella, "että hän on sen ikäinen että jäisi kuitenkin pian äityislomalle". Nähtävästi naisen arvo työmarkkinoilla laskee ku lehmän häntä kolmenkymmenen ikävuoden ylityttyä, koska tietty, sillonhan jokanen meistä hankkii kakaran ja muuttuu viiskytluvun kotiäidiks! Antakaa mun kaikki kestää. (Huom. Mielestäni myös tämä vaihtoehto on täysin okei, don't get me wrong, jokanen päättää mikä on ittelleen hyvä elämäntapa)

Naisiin kohdistuvat rajotukset ja vaatimukset ei myöskään lopu pukeutumiseen, vaan ne käsittää myös vartalon ja käyttäytymisen. Tästä hyvä esimerkki on tän vuoden alussa kohua herättäny Nash Grierin ja kahden kaverinsa Youtubeen lataama video "What guys look for in girls" . Basically, tää video on kymmenen minuuttia kolmen teini-ikäsen jätkän ranttia siitä, millasia tyttöjen pitäis olla ja millasia ei. Kymmenen minuuttia vaatimuksia ja ehtoja jotka tyttöjen pitää täyttää et pojat pitäis heitä viehtättävinä. Naurettavaa pelleilyä koko video, mut siellä oli muutama varsin hälyttävä kommentti. Ensimmäinen näistä oli poikien kommentointi naisten karvotuksesta. Naisten ylähuulella kasvava pieni peach-fuzz on kuulemma maailman ällöttävin asia, ja käsikarvat on pakko ajaa! Myös hiuksista näillä järjen jättiläisillä on  sanottavaa. Naisen tulisi pitää huolta hiuksistaan ja muistaa vaihdella tyyliään aika ajoin, mm. normaalin suoristuksen sijaan vaikka kihartaa tai letittää hiuksensa. Videolla ei toki unohdettu mainita pukeutumista ja elekieltä. Poikien suusta tulee kirjaimellisesti, kuinka tytön pitää esittää hieman vaikeasti tavoiteltavaa (muttei kuitenkaan liian, sillä silloin poika luulee ettei tyttö ole kiinnostunut) eikä liian helppoa, koska sillon poika ajattelee, että tyttö on huora. Ensin luetellaan sata ja yks luonteenpiirettä jotka tyttöjen tulee täyttää, ja sitte vielä kuvitellaan että voidaan hallita naisen käyttäytymistä ja puketumista? Tää video olis ollu okei, jos otsikko olis ollu "What we look for in girls".  Vaan kun ei ollu. Otsikko viestittää, että tässä videossa summataan yhteen kaikki se mitä kaikki miehet ympäri maailmaa haluavat naisilta. Tietty, kaiken median suhteen on hyvä käyttää omaa harkintakykyä ja miettiä mitä uskoo, mut nää jätkät on kuitenkin hyvännäkösiä nuorukaisia jolla on varmast paljon nuoria työttöfaneja jotka näkee ton  videon. Tollasen vaatimusläjäyksen kuuleminen voi olla hirveen rankkaa nuorille tytöille joita muutenkin ympäröidään jatkuvilla vaatimuksilla ulkonäön ja persoonallisuuden suhteen. 
Nähty on tollasten videoiden lisäks myös mm. Twitterissä trendannu #top10fashiontrendsmenhate, jossa miehet luetteli naisten muotivillityksiä ja trendejä joista he ei satu tykkäämää. Hassua, et muutama mies kuvittelee voivansa muuttaa ja määrätä sen, miten tytöt pukeutuu.
Pukeutuminen on naisen henkilökohtanen asia, eikä sitä harrasteta tai siihen panosteta miesten vuoksi. Kyllä, varmasti löytyy niitäkin naisia jotka jokasta asua valitessaan miettivät mitä naapurin kuuma Kalle siitä ajattelee, mut sekin on täysin fine. Pukeutuminen ja siitä määrääminen on jokasen henkilökohtanen oikeus, eikä sitä tehdä kenekään muun iloks ku ittensä. Ite tykkään pukeutua nätteihin vaatteisiin koska sillon mulla on itsevarma ja kaunis olo, en tee sitä kenkään muun vuoksi. 

Kohta täst postauksest tuleeki romaani, joten alan suosiolla lopettelemaan.
Aikasemmista tällasista postauksista saamani palaute on ollu positiivista, mut siellä on aina ollu muutama ketkä ottaa mun tekstin puhtaana miesvihana, joten selvitetään paria asiaa tähän loppuun. Feminismi ei tarkota miesvihaa, se tarkottaa tasa-arvon kannatusta miesten ja naisten välillä. Puhun postauksissani naisten oikeuksista ja naisiin kohdistuvasta sorrosta koska siitä mulla on kokemusta, mielipiteitä ja sanottavaa. En kannata miehiä alaspolkevaa äärifeminismiä vaan uskon siihen, ettei sukupuolen tulisi vaikuttaa kummankaan - miehen tai naisen -  kohdalla vakavasti otettavuuten, työllistymiskynnykseen, arvostukseen tai muuhunkaan ihmisoikeuteen jonka pitäis olla itsestäänselvyys.

Rakastan olla tyttö. Rakastan sitä, kuinka voin leikitellä vaatteilla, meikeillä tai hiustyyleillä. Tykkään siitä, että voin höpistä ja kikattaa jonninjoutaville asioille mun kavereitten kanssa. Rakastan kuitenkin myös sitä, että mullaki on naisena oikeus vaikuttaa asioihin ja muuttaa asenteita. Rakastan sitä, kuinka vahvoja naisia mulla mun elämässä on, perheessä, kavereissa ja roolimallien muodossa. Yks voimaannuttavimmista tunteista ikinä on tajuta, kuinka sulla on voimaa muuttaa maailmaa ja ihmisiä sun ympärillä. Haluun elää maailmassa, jossa jokasella ihmisellä on oikeus tehdä valintansa kenekään tuomitsematta. Ylistäkää naiseuttanne ja kauneuttanne, sillä teissä on enemmän voimaa ku koskaan voisitte kuvitellakkaan. 
















maanantai 20. tammikuuta 2014

I'm breaking out, not down

I might be young
But I know my mind
I'm sick of being told
What's wrong or right
 
Nykyään on lähestulkoon mahotonta tehä yhtään mitää ja olla tulematta tuomitsetuks. Oli sitte kyse siitä, mitä sä sanoit tai mitä sä teit, joku on koko ajan kertomassa sulle että sä teet tuon ja tän ja kaiken väärin. Muitten mielipiteisiin jää liian helposti koukkuun ja sillon omasta olemisesta tulee pelkkää sokeaa muitten miellyttämistä. Oman identiteetiin, mielipiteitten ja yksinkertaistenkin ajatusten heittely kuuluu kasvuun, mut mikään ei voita sitä tunnetta, ku viimeinki tajuat kuka oot ja mitä sun on tarkotus elämälläs tehä.

I got the right
To make up my mind
Say it loud and clear
 
 
Oman minuuden löytäminen voi lähtee ihan pienistäkin jutuista. Missä sä asut? Mitä musiikkia sä kuuntelet? Minkä maan kansalainen sä oot?
Nää niin mitättömiltä kuullostavat jutut kertoo meistä jo hirveen paljon. Ihminen lähettää jatkuvast huomaamattaan erilaisia signaaleja ympäristöönsä omasta itestään ja mielialastaan, jotka muut kuitenki rekisteröi. Jokanen meistä on kuin mosaiikki, koottu erilaisista, erikokosista ja rikkinäisistä palasista, mut silti me ollaan taidetta. Älä aliarvioi niitä pieniä asioita, mut älä myöskään anna niitten määrittää sua. Sulla on oikeus muokata omaa minuuttas sellaseen muottiin mikä sopii sulle eikä naapurin Maijalle.

Olit sitte selvillä siitä kuka sä oot tai et, sulla ei oo aikaa jäädä jumittamaan paikoilles sen toivossa että yhtäkkiä vaan koet jonkin sortin valaistuksen. Sun ympärillä tapahtuu jatkuvasti uskomattomia ja kauniita asioita, joten älä jää tuijottamaan tyhjää seinää ku voisit tuijottaa tähtitaivasta. Älä jää vellomaan menetyksiis tai sydänsuruihis vaan koska et jaksa nostaa päätäs sieltä rapakosta, sure aikas, opettele taas nauramaan ja nouse jaloilles. Itsesäälissä vellominen ei hyödytä ketään - varsinkaan sua. Vaikka sä et liikkuis minnee, muu maailma jatkaa kulkuaan eikä se jää odottelemaan sua.
 

 I might be young
but I know who I am
So I don't follow like a marching band
 
Sä tiedät ite parhaiten kuka sä oot, etkä sä tarvi ketään muuta kertomaan sitä sulle. Älä anna kenekään muun päättää sun puolesta kuinka sun pitäis pukeutua, puhua, harrastaa tai olla. Tää on sun elämäs eikä kukaan elä sitä sun puolesta, joten vain sulla on oikeus komentaa itteäs ja kertoa muille siitä. Maailma potkii välillä pirun kovaa ja joka ilmansuunasta, mut elämässä on kyse siitä, kuinka kovaa sä jaksat potkia takasin. Pidä siis pääs, työskentele rehdisti ja kunnianhimosesti kohti unelmias (oli se sitte suuri tai pieni, joskus pitää kiivetä kukkulan päälle nähdäkseen vuoren) äläkä ikinä anna periks. Tee töitä onnellisuutes puolesta, koska et tuu koskaan yltämään täyteen kapasiteettiis jos ruoskit itteäs jokasesta virheestäs. Oo rakastava ja ystävällinen, positiivinen energia on puoli unelmaa.
Vaali mielessäs niitä hetkiä ku tunsit olevas onnellisimmillas, sillä niitä tunteita voit muistella jälkikäteen ja ammentaa voimaa tulevaa varten. Ravista harteiltas epäonnistumiset mut muista ottaa niistä opiksi.


 Drop me in the ocean, I'll swim
Put me in with the lions, I'll roar
There's a survivor within
So much stronger than I was before
 
Älä lannistu, elämässä tulee takaiskuja vaikka muille jakaa. Vaikka sun olo olis kuinka toivoton, jossain sussa on vielä voimaa siihen viimiseen iskuun. Ammenna voimaa kaikesta siitä negatiivisesta jota oot koskaan joutunu kohtaamaan, ja laita sua epäilleet ihmiset katumaan sitä päivää ku ne sano ettet pysty johonkin.






 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Unusual perfection

"I don't wanna be afraid, I wanna wake up feeling beautiful, today..."

En oo ihmisiä jotka tekee uudenvuoden lupauksia tai mitään muutakaan sellasia, mut vuodenvaihteessa on silti jotaa hirveen symbolista. Vertauskuvallisesti ottaen sulla on 365 päivää kirjottaa sun elämä kokonaan uusiks. Ja sillä tavalla katottuna maailma ja sen tarjoomat mahollisuudet alkaa näyttää aika uskomattomilta.

Uusvuos ei tietenkää maagisesti tuu korjaamaan kaikkia sun ongelmia. Jossaan vaiheessa sun kuitenki pitää kääntää elämässäs uus sivu, ja mikä olis parempaa uudelle alulle ku uus vuos?

Vaikka vuodenvaihde merkitsis sulle yhtä paljon ku kärpäsenkakka tuulilasissa, silti vois olla hyvä pysähtyä miettimään vähä omaa elämäänsä. Ootko sä onnellinen? Onko sulla rakastettu olo? Ootko tyytyväinen ittees? Tällässiin kysymyksiin kieltävästi vastaamine on jotain, mistä pitäis huolestua. Jos et muista millon viimeks nauroit, kaikki ei oo ok. 
Kaikilla meistä on oikeus rakastaa itteään, olla onnellinen ja nauttia elämästä. Syömishäiriöt, masennus ja itsetuhosuus on jotaan mikä estää tota kaikkea toteutumasta.
Nää asiat on jotain mitkä ei todellakaan tuu katoamaan sormia napsauttamalla mut ees se, että tajuat että sulla on ongelma, on jo yks askel lähemmäs vapautta. 

Näin vuoden alussa on myös hyvä hetki pysähtyä miettimään sitä, mitä sä haluat tulevalta. Onnellisuus on kliseinen toivomus, mut myös todella ajaton. Ala miettimään mikä sut tällä hetkellä tekee onnettomaks, mikä saa sut tuntemaan ittes arvottomaks tai rumaks? Ota tavotteekses päästä eroon niistä tekijöistä jotka näitä tunteita aiheuttaa. Tää on sun elämä, eikä mikään tai kukaan saa pilata sitä.

 Lopeta murhtiminen siitä, ettet oo tarpeeks kaunis, hauska, laiha, tai mitä ikinä. Naiset näkee keskimäärin 300 kuvaa päivässä, jotka kertoo meille miltä meidän pitäis näyttää. Nykyajan yhteiskunta on sairas pesäke, joka tunkeutuu sun mieleen koska sitä ei osata varoa. Sun ei tarvi olla kokoa 0 että olisit kaunis, sun ei tarvi näyttää Victoria's Secretin enkeliltä ollakses rakastettu, sun ei tarvi olla mitään mitä sulle ulkopuolelta syötetään. Sulla ittelläs, ja vaa sulla, on oikeus päättä millanen ihminen sä haluut olla ja miltä sä näytät. Älä anna kenekään muun määrittää sitä sun puolesta. Lopeta ittes kiduttaminen lenkeillä, lopeta ittes näännyttäminen, lopeta peilin edessä seisominen ja vikojen ettiminen. Kerää rohkeutta myöntääkses ongelmas ja kysyäkses apua. Syömishäiriöt, itseinho ja -tuhoisuus vie sulta kaiken sen energian jonka voisit käyttää niin paljon paremmin. Ne äänet sun päässä joita saatat luulla totuuden kertoviks ystäviks on valehtelevia demoneja, jotka imee susta kaiken elämänilon eikä anna mitään vastineeksi. Kukaan meistä ei halua viettää öitään paniikkikohtauksien vallassa tai itkemällä tyynyä märäks.
"New year, new me" saattaa kuullostaa maailman kliseisimmältä asialta, mut siitä voi oikeesti olla apua. Jos tää ei toimi sun tapauksessa, eti tai keksi ittelles oma motto tai quote jonka mukaa voit alkaa elää. 
Sulla on kaikki valta muuttaa oma elämäs, ja vaikka se tuntuu kuinka mahottomalta, tiiän et sussa on riittäväst voimaa siihen. Tästä ei tuu taas yks vuos josta selviät, tästä tulee se vuos jolloin sä alat elää.

"I know I left a life behind, but I'm too relieved to grieve"