keskiviikko 12. elokuuta 2015

Closure

 Toisesta yli pääseminen voi olla kahenlaista; määrätietosta ja lopputuloksen saavuttavaa, tai soutaa-huopaa tyyppistä sahaamista. Kumpikaan tapa ei oo helppo, sillä eihän ihmissuhteiden rikkoutuminen oo ikinä kenellekkään sitä parhainta huvia, mut ensimmäinen säästää omia voimia ja tunteita huomattavast enemmän.
Rakkauden, ihastuksen tai ystävyyden jättäminen taakse on monimutkanen prosessi. Ihminen ei sormia napsauttamalla unohda tunteitaan ja kaikkii yhteisiä muistoja (vaikka me kuinka näin joskus toivottaiskin tapahtuvan). Suuret tunteet on aina suuria tunteita, ja niiden hautaaminen vaatii hyvin suuren kuopan.
Erot ei välttämättä oo kovinkaan sujuvia, sillä yleensä käy niin, et toinen osapuoli jää kaipailemaan toisen perään, mikä ei ookkaan millään tavalla yllättävää. Toisesta yli pääseminen vaikeutuu huomattavasti, ku halutaan eri asioita. Oli kyseessä sitte ero pitkäaikasesta suhteesta, turhien tunteiden elättelystä tai yhen illan jutusta, tunteet sekottaa meidän pään ja saa tekemään tyhmiä asioita ja ajaa aika tehokkaast hulluks. Mitä tehdä, kun järki sanoo toista, ja tunteet toista? Tunteille tai ihmisen mielelle ei valitettavast oo kompassia, joten suunnistaminen oikeeseen suuntaan voi olla aikamoista hakuammuntaa ja köydenvetoa.
Niiku jo mainittu, yli pääsemiseen on kahenlaista tekniikkaa. Suoraan puhuminen ja kaikkien korttien esillelaitto helpottaa erotilannetta tehokkaast, ja antaa molemmille osapuolille tilaisuuden kartottaa ittensä tilanteen tasolle. Ku asiat selvitetään me-mennään-tässä-nyt-tyylillä, haavottumisen mahollisuus minimoidaan ja omien tunteiden sammutus jää pieneks työks.
Vaikeempaa onki, ku kaks yksilöä haluaa eri asioita, tai ehkäpä henkilö A ei ees tiedä, että henkilö B:llä on tätä kohtaan tunteita. Haaveitten taaksejättö ja tuhoominen on ihan uskomattoman vaikeeta tilanteessa, jossa toista ihmistä ei voi välttää, tai jos ei oo välineitä oman psyykkisen toiminnan harjottamiseen ja kehittämiseen. Turhien tunteiden elättely on henkisest todella raskasta.
Sattuu vietävästi kattoo eessään jotain tietäen, ettei se ikinä tuu olemaan sun. Tunteet ei sammu vesiletkulla, vaikka kuinka yrittäisit. Tilanteessa, joka on epäselvä molemmille osapuolille, on hirveen vaikee liikkua mihinkään suuntaan, koska pienimmätki muutokset suhteessa voidaan tulkita uudeks mahdollisuudeks.
Kun toinen ihminen ei vastaa sun tunteisiin, totta kai se kolahtaa egoon ja omaan psyykeeseen. Ja sen kieltäminen on turhaa ja vaan energiaa tuhlaavaa. Yli pääseminen on vaikeinta, ku toista ei kuitenkaan haluu poistaa elämästään, mut jotenki pitää löytää tie siihen platonisempaan suhteeseen. Tätä vaikeuttaa kommunikaatiovaje tai puhas piittaamattomuus toisen tunteista.
Etäisyyden ottaminen ongelmiin on loistava tapa puhistaa ajatuksiaan, mut niitäkään ei voi vältellä ikuisest. Eikä haluukkaan. Helpointa ois, jos suhteen molemmat osapuolet tietäis toisen tunteet ja halut, mut harva saa suunsa puhuttua puhtaaks aina, ku tarve olis.
Tunteiden tukahduttaminen ja taaksejättö on aikaa vievää ja kipeetä puuhaa. Sen takia on nimenomaan hyvä sopia, että nyt tulee ero, tää ei enää jatku. Selkeys siitä, et kaikki on ohi helpottaa omaa henkistä taakkaa ja luo selvemmän näkymän tulevaisuudelle. Mut läheskään kaikissa tapauksissa asioita ei pääse puhumaan suoraan oman kumppanin, ihastuksen tai ystävän kanssa. Sillon ilmaan jää roikkumaan haitallinen "mitä jos"-tunnelma.
Jossittelu on kuluttavaa ja väsyttävää. Vaikka kuinka haluis siirtyä eteenpäin, se pieni ääni päässä ei hiljene. Pienet hellyyden merkit, katseitten vaihdot tai kontaktissa oleminen hämmentää tunteita ja päätä. Järki sanoo, et mahollisuudet on ohi ja peli on tässä, mut sydän jaksaa toivoo ja elätellä turhia toiveita ja haaveita. Sillon me takerrutaan pienimpääki monitasosesti tulkittavissa olevaan asiaan, eleeseen tai lauseeseen. Nää on tuhosia siitä, et ne polttaa sillat, jotka me ollaan rakennettu päästäksemme pois kyseisen henkilön luota. Eteenpäin liikkuminen ei yksinkertasesti onnistu, koska meissä elää vielä se pieni toivon liekki. Ja ton toivon liekin takii me ollaan valmiita suinpäin hylkäämään kaikki tapatunu edistys, ja syöksytään takas tilanteeseen joka ei luultavast oo milllään tavalla muuttunu, mut "saattais ehkäpä toimia tällä kerralla".
Ihminen ansaitsee kunnon lopetuksen. Lupauksen ja selvyyden siitä, et ei, näin ei tule tapahtumaan, me ei olla mitään. On epäreilua kuvitella, et toinen vaan väsyy ja luovuttaa jossain vaiheessa kun vastakaikua ei tuu. Vielä epäreilumpaa on toisen osapuolen tahallinen tai tahaton harhaanjohto; ylitse pääseminen on mahdotonta jos joka puolelta tulee sekavia signaaleja; yhtenä päivänä rakastetaan ja toisena vihataan.
Väsyttää. Väsyttää niin uskomattoman paljon. Vaikka kuinka haluis olla taas vapaa ja onnellinen, näkymättömät siteet ja turhat unelmat sitoo toiseen ihmiseen ja estää liikkumisen eteen. Ja mä toivoisin, et osaisin kertoo miten tästä mennään eteenpäin. Sekavuus ja hämmenys on valtavan sekottavia tunteita, ja ihminen ei yleensäkkään tunteista puhuttaessa oo kovin rationaalinen.
Jos epävarmuus valtaa sun suhteen ja elämän, sä tiiät iteki et se on myrkyllistä. Välinpitämättömyys ja toisessa kiinni roikkuminen on vastakkaisuuksia jotka ilmenee jokasessa ihmissuhteessa. Kumpa kaikki kipu menis pois nappia painamalla. Kumpa.
Älä ikinä uhraa itteäs ja omaa hyvinvointias sen takia, että roikkuisit turhassa. Rakkaus on vaarallinen tunne, sillä se joko tuhoaa ihmisen tai rakentaa hänet. Yli pääseminen on helvetin vaikeeta ja sattuu aivan saatanasti. Varsinkin, jos tulokset ja edistys romuttuu aika ajoin. Mä en osaa sanoo mitään enää.
Sä ansaitset pitää huolta itestäs. Sä ansaitset kunnollisen lopun ja selkeyden elämääs. Sä ansaitset kuvioihin ihmisen, joka pitää susta tiukemmin kiinni ku ikinä oot osannu haaveillakaan. Sä et ansaitse myrkyllisiä ja uuvuttavia ihmissuhteita.

Mulla oli tosi hieno ja monimuotonen ajatus tän postauksen suhtee, mut as usual mun päässä pyörii liikaa eikä ajatukset muodostu lauseiks haluamallani tavalla, mut tää biisi kuvaa aika hyvin, noh, kaiken.