torstai 9. lokakuuta 2014

To love and let go

Taking every breath away
With all of the mistakes I've made
From all the letters that I've saved
This is everything I didn't say
I wish I could've made you stay
And I'm the only one to blame
I know that it's a little too late

Ihmissuhteet tulee ja menee, tää on vaan luonnonlaki. Millä todennäkösyydellä sä oot sun ensirakkautes kanssa hamaan hautaan saakka? Säilyykö lapsuudessa muodostettu ystävyys säröilemättä ja täydellisenä vanhuuden kiikkutoleihin, niiku sillon pienenä leikkimökissä luvattiin? Elämästä tekee haastavaks sen, ettei mikään oo pysyvää. Me ollaan kaikki välivaiheita.

Some people come into your life for a reason, others for a season

 Jokanen ihminen, joka ees hipasee sun elämää ohjaa sua uuteen suuntaan ja vaikuttaa suhun, vaikket sitä sen enempää miettiskään. Ehkä törmäsit kaupungilla jurottavaan vanhaan mieheen, joka sai sut miettimään et tollaseks et ainakaan halua päätyä. Ehkä vastaantulevan pienen tytön viattomuus ja usko hyvyyteen sai sut miettimään, millä tavoin sä voit toteuttaa tollasen maailman ilman pahuutta?
Tai ehkä sä et vaan vaivaa päätäs tälläsellä yliolkasella pohdinnalla jota niin kovasti koulusta lusmutessani harrastelen. Mitä mä tässä nyt vaa ajan takaa on se, et meillä jokasella on ollu tai on tällä hetkellä ihmisisiä meijän elämässä, jotka on muuttanu meitä.  Karu totuus vaan on, et jossain vaiheessa nää ihmiset ei enää tuu kuulumaan siihen. 

Kukaan meistä ei oo täydelline ja jokaikinen meistä voi tällä sekunilla keksiä ainakin yhen ihmissuhteen jonka on sössiny ihan täydellisesti. Vaikka me kuinka surkutellaan ja ruoskitaan katumuksessa ittemme, otetaanko me näistä menetyksistä opiks? Kuinka moni oikeesti analysoi omat virheensä ja parantaa omaa persoonsaansa? Harva. Ihminen on kaavoihinsa kangistunu eläin, joka elää omat virheensä kerta kerralta uusiks. Totta kai tästä kaavasta on mahollisuus murtautua ulos, mut uskallatko sä?

Mitä tehdä, ku sä näät kuinka joku hiljalleen luisuu pois sun elämästä? Ku sä voit nähdä, kuinka tän ihmisen huomio kantautuu pikkuhiljaa muualle, kuinka se nauraa yhä vähemmän sun vitseille ja huokailee yhä raskaammin. Me ei avata suutamme ja kysytä mikä mättää, koska se tekee ongelmasta todellisen. On helpompaa elää peiliuniversumissa, jossa jokanen itelles latelema lause (lue: valhe) heijastuu ympäriinsä satoja kertoja tehden siitä mahdottoman ignoorattavaks. 
Kuinka paljon sulla oliskaan sanottavaa, sanoja kirjotettavaks, sanoja huudettavaks ja sanoja ,jotka loppujen lopuks jää sanomatta.

Rakkaus on vahvaa, mut mikään ei oo ikiroudasta tehtyä. Kuinka vaikeeta onkaan antaa jonkun kävellä pois sun luota, mut vielä vaikeempaa on olla se, kuka kävelee. Ihmissuhteita on kahta tyyppiä: pysyviä ja pysymättömiä. Mistä sä erotat, kumpi on kumpi? Kuinka pelottava onkaan ajatus, et tää ihminen sun edessä joko särkee sydämensä sun toimesta tai särkee sun omas.
Ainoo neuvo mitä näin sosiaalisesti kiusallisena ihmishahmona osaan mun seurapiirikavereilla antaa, on "oo itsekäs".  Elämässä tarvii tietynlaista itsekyyttä selvitäkseen. Liian moni meistä tekee sen virheen, et unohtaa ittensä ja keskittyy täysin muitten ongelmiin. Jos sulla on jatkuvasti huono olla, lopeta muiden tunteitten ajatteleminen kolmeks sekunniks ja kävele pois. Uskalla olla itsekäs, koska myös sun tunteilla on väliä. Vaikka me menetetään ihmissuhteita sen takia että meillä on liikaa sanottavaa (jota ei saada puettua sanoiks), me voidaan myös menettää niitä koska meillä ei oo mitään sanottavaa jäljellä.

Koska ainakaan vielä en oo virallinen ihmissuhdepsykologi tai henkilökohtanen neuvonantaja, voin vaan seisashtua välillä ja kattoo taakseni. Mikä meni vikaan? Vai menikö mikään?
Jos sulla on tällä hetkellä jotain sanottavaa, sano se. Asiat ei tuu ikinä muuttumaan parempaan suuntaan jos sä vaan istut kihisten paikallas ja toivot muutosta. Mä en osaa sanoo kuinka pelastaa ihmissuhde tai kuinka päästä yli ihmissuhteesta koska vain sä voit tehä sen. Verbaalinen ittensäilmasu on saatanan vaikeeta, mistä mäki oon elävä todiste, oonhan istunu tässä jo n. tunnin kursien tätäki katastorfia kasaan. 

Holding onto a broken and empty heart
Flowers I should've bought
All the hours I lost
Wish I could bring it back to the start

Joko sä oot valmis päästämään irti toisista ihmisistä tai et. Ei oo kenekään muun vastuulla pitää huolta sun elämästä ku sinun ittes. Uskalla pitää kiinni ja uskalla päästää irti.