Lupaukset ja ikuisuus liitetään tosi usein toisiinsa. Me yhistetään käsite "ikuisuus" kauneuteen, rakkauteen, ystävyyteen ja ehkä jopa elämään. Vaikka tosiasiassa kaikki tässä maailmassa on väliaikasta. Sinä, me, tunteet ja ajatukset.
Me luvataan ettei ikinä muututa, kasveta tai jätetä toista yksin. Kauniita ajatuksia ja varmasti myös voimakkaita, mut hyvin harvoin pitäviä. Me luvataan ikuisuutta itellemme ja muille, mut ikuisuudellakin on alku ja loppu. Ajan pysymättömyys ja tietämättömyys on pelottavaa, ja ne tekeekin ihmisestä pelokkaan. Mikä on luonnollista ja oikein, koska elämä on pelottavaa. Ja pelottomia on vaan typerät ja hullut.
Ihmiset rakastaa lupauksia. Me rakastetaan kuulla sitä, kuinka joku vannoo pysyvänsä aina vierellä, kuinka joku lupaa pitää susta aina kiinni. Lupaa pitää sun salaisuudet ja lupaa, ettei mikään ikinä satuta sua. Lupaukset on kuitenki aina puoliksi tyhjiä, ja niiden (yli)analysoiminen on käsittämättömän raastavaa ja satuttavaa puuhaa. Lupaus siitä, et vie koiran lenkille on helppo ja toteutettavissa, mut osa on vaikeampia. Lähes jokanen meistä tulee vannomaan ikusta rakkautta tai ystävyyttä elämänsä aikana. Elämä on kuitenkin pitkä aika, ja sen aikana paljon ehtii muuttua. Ei ihminen tuu ikinä tuntemaan itteensä tarpeeks hyvin, et vois varmuudella sanoa "mä rakastan sua aina". Ois ihmeellistä, jos näin olis. Nää on kauniita lupauksia, ja en missään nimessä oo sillä kannalla, et niiden ääneen sanominen olis väärin. On vaan äärimmäisen pelottavaa sanoo asioita, ku ei tiedä onko ne totta vielä 30 vuoden päästä, saatika 60. Lupauksiin liittyy aina omistautuneisuuden ja rakkauden lisäks pelkoa. Mut musta tuntuu, et pieni pelko pitää ihmisen liikkeessä.
En haluu olla pessimistinen, päinvastoin. Läpi elämän kestävä rakkaus on äärettömän kaunista ja voimakasta. Mä haluan, että mä vielä mummona nauran sairaalaletkuissa mun nuoruudenystävien kanssa. Mä haluun löytää käden, jonka puristus ei hellitä vuosikymmeninen vaihtuessa. Mut ku ajatus pelosta, ikuisuudesta ja kestämättömyydestä pesiytyy sun ajatuksiin, sitä on vaikee poistaa. On uskomattoman inhottavaa ajatella, ettei omaan itteensä ja tunteisiinsa voi luottaa. Mitä luultaavimmin mun ajatusmaailma tulee muuttumaan vielä moneen otteeseen tän elämän aikana, mut tällä hetkellä mun epävarma teini pörhistelee rintaansa kukkoillen.
Kaiken tän todettuuan ja kuultuaan ois tosi helppoo vaipuu eimuakiinnostamikäänenäänikinä-tilaan ja masentua kokonaa. However that being said, oon kumminki edelleen sitä mieltä, et ihmisellä on valta omassa elämässään, ja sen vallan avulla sä voit myöskin kumota kaiken ton negatiivisuuden ja tunneangstin mitä just ylempänä ranttailin. Koska ikuisuus, rakkaus ja ystävyys on suhteellista, on myös oikein et jokainen määrittelelee ne ite henkilökohtasti. Ensinnäkään, kukaan meistä ei tunne rakkautta tai ystävyyttä tismalleen samalla tavalla, ja samannimiset tunteet voi loistaa erilaisissa sateenkaaren väreissä ihmisestä riippuen. Ikuisuus on tarpeeks yhelle, toiselle silmänräpäytys tai kolmannelle muutama tunti.
Ikuisuus on tarpeellinen käsite jo senkin takia, et ihminen saa ilmasta tunteitaan. Koska mikään maallinen tai käsitteellinen ei mahollisesti pysty kuvaamaan sitä tunneryöppyä, joka sun sisällä laulaa, me tarvitaan jotain vahvaa, jotain mistä pitää kiinni ja johon luottaa. Ikuisuus ja iänkaikkisuus tarjoo tän meille, ja vaikka ne välillä romahtaaki, pitää ne sisällään uskomattoman paljon tunteita ja lupauksia. Vaikka me rikotaankin lupauksia ja epäonnistutaan elämässä, pienen ikuisuuden ajan me ollaan sitoutuneita ja vahvoja.
"You gave me a forever within the numbered days. I cannot tell you how grateful I am for out little infinity"
Ei ikuisuuden tarvi olla ikuista, riittää et se on kestävää niin kauan ku tarvii ja täynnä tunnetta loppuun saakka. Jos sä löydät ihmisen, jonka kanssa sä haluat viettää oman ikuisuutes, go for it. Vaikka pelko tulevasta ja sen varmuudesta on suuri, ihminen ei tuu ikinä kokemaan mitään, jos se pelkää liikaa. Tässä suhteessa elämä on mustavalkosta, sä joko onnistut tai et. Tässä suhteessa myöskään määränpäällä ei oo mitään merkitystä, vaan sillä matkalla. Vaikka kaikki ei oo pysyvää, kaunista tai ihanaa, sä voit aina hengittää syvään ja kokee yhden seikkailun lisää.
Kun sä lupaat mulle, että sä pidät mun kädestä kiinni, että sä et päästä irti, mä uskon. Niin kauan kun se kestää, se on totta ja tarpeeks. Ja sen ollessa ohi, mä tiiän et se oli totta ja tarpeeks. Me tullaan kohtaamaan elämässä niin monta ihmistä, jotka jokanen vuorollaan lisää meihin palan. Riittävän monen palan jälkeen me ollaan kokonaisia, eikä ikuisuuskaan enää oo niin pelottava asia.
