perjantai 2. elokuuta 2013

.

                                         Koska paperi on puhasta ja täydellistä
                                                         miks pilata se?

Ehkä ihminen on ku puhas paperi. Täydellinen ja kaikelle avoin. Miks siis mennä suttaamaan ja rypistämää se? Koska meillä ei oo vaihtoehtoja.

 En oikeestaa ees tiiä mistä kirjotan.

Miks hemmetissä höpisen jostaa paperista ku mun ajatukset liittyy suurinpiirtein kaikkeen muuhun
 ku paperiin .

Elämässä tulee vastaan ihmisiä joihin luulee "rakastuvansa", "ihastuvansa", "kiintyvänsä" ja sitä rataa. Suurinosa näistä ihmisistä on onneks ohimeneviä vaiheita. Valitettavast ohimenevät vaiheet on yleensä niitä jotka aiheuttaa suurinta kipua.

Viimeaikoina oon opetellu päästämään sellasista ihmisistä irti jotka ei oo hyväks mulle, jotka satuttaa mua tai joita en muuten vaa tartte mun elämään. Peruskoulun loppu oli yks etappi joka autto ihan hirveesti, nyt lukion alkaessa on aika alkaa päästää elämään uusia ihmisiä joista ainaki osa tulee toivottavast jäädäkseen.



Ei luoja tää on sekavaa.

Vaikeetahan tässä on kans se, ettet sä voi itte valita kehen kiinnyt.

Välillä mua vituttaa tosi paljo et alotin tän blogin omalla nimelläni, enkä anonyymina. Tän blogin kasvona oleminen tekee tosi vaikeeks sen, että voisin oikeesti miettiä omaa elämääni ilman et liitän ihmiset mun elämästä näihin postauksii. Ois multa kovin itsekäs teko vaa kertoo ja repostella kaikki tänne kommenttien ja lukijoiden toivossa. Ei tää homma toimi niin.

Back to the bussiness.

Tolla paperijutulla ajan takaa sitä, et vaikka elämässä sua kuinka sutattais, viskottais tai rypisteltäis, sä synnyt sen myötä. Jokasessa valkosessa paperissa on potentiaalia muuttua häikäseväks taideteokseks. Se on sun elämänasenteesast kiinni ootko mieluummin Mona Lisa vai katuojassa lepäävä räkänenäliina.

//

Lueskelin vähä aikaa sitte vanhoja lehtiä mitkä löysin mun huoneen kätköistä. Yks kolumni oli lopetettu tosi upeesti: "Miksi jahtaisin ketään, joka ei selvästi halua jahdata minua?"
Totta helvetissä.  Tää yks pienenpieni lause sai mut tajuamaan just kuinka turhaa on velloa itsesäälissä jonku ihmisen takia joka ei koskaan tuu olemaan osa sun elämää. On täysin turhaa haaskata aikaa ja energiaa johonku täysin epäsopivaan ihmiseen, ku voisit nauttia elämästä.