lauantai 22. syyskuuta 2012

Moving foward

"Some people come into our lives for a reason, others only for a season"

Niin karulta ku toi kuullostaakin, tottahan se on. Elämässä tulee eteen aikoja jolloin pitää vaa osata päästä irti. Välittämättä siitä kivusta mitä se tuottaa. Joskus on pakko mennä eteenpäin koska se, kenestä et tahdokkaa päästä ni on jatkanu elämäänsä ilman sua. Joskus taas on parempi opetella päästämään irti ja antaa olla.

Kenen tahansa jättäminen taakse on suoraan sanoen syvältä. Se sattuu. Se ei tunnu välttämättä oikeelta. Kenen tahansa "hylkääminen" sattuu niin saatanasti jos siitä ihmisestä on oikeesti välittäny.

Ihmiset muuttuu. Ehkä se osittain johtuu siitä. Tuntuu hirveeltä kävellä pois sellasen ihmisen luota jonka kanssa oli ennen niin läheinen.
Postauksen alkuteksti tiivistää tän aika osuvasti.

Ei kukaan haluu tulla hylätyks. Miks haluais? Kysytään jotain helpompaa. Miks täytyy olla niin ilkee että aiheuttaa sen ainoon ihmisen (jolla oikeesti on merkitystä) poistumisen?

Jatkuvat pettymykset tekee elämästä vaikeeta. Siks on tärkeetä oikeesti osata siirtyä eteenpäin.
Myös oman itsensä takia. Tuskin haluut jäähä roikkumaan vanhaan rakkaaseen tai ihastukseen tai vaikkapa ystävään jos se satuttaa sua.

Moving foward. Vaikka kuinka sattuis.

 

 

Niinku puut varistaa lehtensä
annetaan syksyn viedä kaikki
se turha meiltä
mistä me halutaan päästä eroon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Laita rohkeest kommenttia tulemaa, emmiä pure :-)