Who am I?

En oo ihan varma mistä täskii postaukses on kyse. Haluun vaa päästää tän ulos.

Oon aiemmin sanonu ihan suoraa olevani feministi. Ehkä välil liianki hyökkääväst. Nyt oon taas alkanu ajattelmaan sitä, et ku sanon tollee, mut laitetaan heti idealistiseen lokeroon. En haluu et ihmiset lokeroi mut. Oon vähä sekasin. Ihmiseltä on ehkä toisaalta luontevaa osata vaatia omia oikeuksiia, mitä mä oon ossannukki omasta mielestäni tehä. Mulle sanat feminismi ja feministi kuvaa tarkalleen sitä tasa-arvoo, mitä tää maailma tarttee. Se kuvaa mulle rohkeutta olla oma ittensä ja kykyä olla oikeudenmukanen. En vastaa käsitystä lyhythiuksisesta-poikatyttö-rekkalesbosta joka useimille sanasta feministi ehkä tuleeki mielee.

Täs ei oo kyse siitä, et pyörtäisin sitä mitä oon aikasemmin sanonu. Ehkä oon vaa sanonu sen vähä liian hyökkääväst. Seison edellee kaiken sen takana mitä oon sanonu, sataprosenttisesti. Mut on vaa välillä ehkä vähän väärinymmärretty.

Muutenki mediassa annetaan feministisyydestä välillä vähä hyökkäävä kuva. Että naiset yrittää olla miehiä parempia. Tai, kuten vähä aikaa Demi-lehdessä oli teksti: Onko sinulla vagina? Haluatko päättää mitä sillä tehdään? Hyvä, olet siis feministi!
Ei, ei, ei ja vielä kerran ei. Miks tasa-arvon pitäis olla kyse vaan seksuaalisuudesta ja seksistä?
Maailmassa on olemassa niitäki ihmisiä, jotka oikeesti aattelee miesten olevan parempia ku naiset, tai sitte ne ei oo ollenkaa tullu ajatelleeks koko tasa-arvo juttua. Se ei tarkota sitä, etteikö he haluis päättä siitä mitä sinne omaan haaroväliin oikeen tungetaan ja kenen luvalla.

Mua ahistaa. Onks jokanen ihminen ympäristön ja median vaikutteiden alasena? Kuinka helposti ihminen on aivopestävissä? Oon hämmentyny omasta ittestäni ja siitä mikä mun pitäis olla.