sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Defined by the looks

Vaikka ihmiset väittäis mitä, ulkonällä on aina väliä. Vaikka ite olisit niin sitä mieltä että vaan sisäsellä kauneudella on merkitystä, aina löytyy niit "pinnallisia" ihmisiä jotka ei usko tohon pätkän vertaa. Tietty, ulkonäön perustella ihmisestä saadaan ensivaikutelma, ja ehkä jo vähän ideaa siitä millanen tää tyyppi saattais olla. Mut ulkonäön ei pitäis määritellä ketään.

Koska nykypäivänä ulkonäköpaineet on kaikille ihan valtavat, tuntuu usein ettei koskaan riitä kelleen tai millään tavalla. Faktahan on se, et oon täs blogissa muutenki kritisoinu yhteiskunnan sairasta kauneusihannetta monen postauksen verran, joten tänää päätin yrittää tehä jotaa erilaista.

Kukaan ei haluu tulla tuomituks pelkästään sen perusteella miltä näyttää. Silti jokanen ihminen tekee pelkästään sen verholla omat päätöksensä. Ei siinä mitään väärää, jokanen tekee niin. Ei sen silti pitäis aiheuttaa sitä, et ulkonäön perusteella ei halua tutustua koko ihmiseen. Kai jokanen kokee osansa tästä.

Etten taas löpisis päivänselvää asiaa siitä miten jokaselle on annettava tilaisuus ja sitä rataa, päätin tuua tätä asiaa esille mun omien kokemuksien kautta.

Ne stalkkerit jotka tätä lukee ja mut tuntee, varmaa tietää ja muistaaki etten ollu seiskaluokalla ehkä mikään maailman kaunein näky. Vaikka vältän sanaa akne hautaan saakka se mulla kuitenki oli. "Lievä". Ehkä häpeen myöntää tätä, koska se on se puoli musta jota en haluu saattaa niin monen ihmisen tietoutee.

Yläasteelle siirtyminen ja uusien ihmisten tapaaminen tuntu ehkä kauheimmalta ikinä siihen aikaan, koska tiesin et ihmiset päättää heti mut nähtyään etteivät todellakaa halua olla tollasen rumiluksen kaveri. Onneks sain aika nopeesti ympärilleni ystäväpiirin jossa tunsin oloni turvalliseks. Turvalliseks, en kauniiks. En oo kauheen varma, mihin aikaan tulin niin itsetietoseks omasta ulkonäöstäni, mut se kuitenki tapahtu. Koska meijän koulu on niin pieni, ja harvoin siel mitää sen kummempaa tapahtuu, sain elää melko ulkonäkökommentti vapaata elämää. Silti siel oli muutamia ihmisiä jotka varmaa otti omaks vapaudekseen kommentoida sen ruman perämettästä tulevan yksilön ulkonäköä. Ja jos ne ihmiset luulee, et oon unohtanu ne kommentit ne on niin väärässä ku olla ja voi. Ja koska on muutenki vissiin sellasen bloggaajan "maineessa" joka uskaltaa avata suunsa, ei mua pelota jakaa niitä kommentteja teijänkää kanssa.

Oisko ollu seiskaluokan loppusuoraa, kevättä. Aattelin et hei, nyt ku on noin nätti ilma ni meempä ja kuvaan ittelleni uuen kuvan fb:see. Olin suht koht meikittä, mut aattelin et eipä se haittaa. Nappasin kivan kuvan ja hyvillä mielin latasin sen faceen. Koska mulla löyty niitä ihaniaki kavereita, sain siitä kuvasta kehuja. Itseluottamus nous ehkä asteen verran. Sitte siihen kuvaan ilmesty kaks kommenttia meijän koulussa olevilta kaveruksilta, pojilta. Sain kuulla olevani helvetin ruma. Voitte kuvitella et se kuva lähti äkäsempää ku nato ohjus. Otin sen aika rankast.

Kasiluokan alku. Vietettii leffailtaa kavereitten kaa. Vähä enne leffan alkuu yks niistä iltaa viettävistä pojista päättä tokasta että "Huomaa ettei Janetal oo pakkelii ku sen nenä kiiltää tänne asti" ja "Ei tarvi ees kattoo telkkarin ruutuu ku Janetan nenän kautta näkee kaiken." Jokainen siellä huoneessa varmaan kuuli sen, mut ei puuttunu tilanteeseen millään lailla. Pidättelin hiljaa itkua loppuillan.

Kasiluokan alkuu tais olla tääkin. Istuin uskonnontunnilla mun kaverin vieressä ja höpöteltii jotai. Sanoin kans jotaa mun edessä istuvalle pojalle, ja tääpä kääntyy ympäri ja tokasee "Finninaama!"
Oli niin lähellä etten purskahtanu itkuu. Ja mitä mun vieruskaveri teki? Ei mitään.

Oon päässy yli noist kommenteista, oon vahvempi nykyään. Surullisinta täs on se, et mä tuun muistamaan noi kommentit ja noi henkilöt lopun ikääni, vaikka ne tuskin edes muistaa et on koskaan noin sanonukkaan. Huomasin kans, että noi kaikki kommentoijat on ollu poikia. Whats up with that, I don't know. Toisaalt tiiän senkii et varmasti jotkuu tytöt on mun ulkonäöstä ei-niin-mairittelevaan sävyyn puhunu.

Jännä juttu on kans se, et vaikka nykyään oon miljoona kertaa itsevarmempi ja tyytyväisempi itteeni mitä oon viimesen kahen ja puolen vuoden aikana ollu, käännän silti pääni pois tms ku tietty henkilö tulee koulussa tai kadulla vastaan.

Muistan miettineeni seiskalla, että nyt kun mulla on nää finnini, mulla on jotain mitä peittää, ja mitkä peitettyäni voin olla kauniimpi. Muistan aatelleeni, et mitä tapahtuu ku oon päässy niistä eroon. Mulla ei oo enää mitään minkä peittäminen tekis musta kauniimman, olisin pelkästään ruma.
Tajuun nyt, et ehkä tavallaan piilottelinki sen ihoni takana. Koska tavallaan, ku hoidin ne pois mun piti ehkä miettiä mun identiteettiä uudestaa. Voisin ehkä olla vapaammin se kuka oon. En olis enää pelkästää se "ruma ja ällöttävä tyttö". Ehkä jollain tasolla oon kiitollineki tästä kokemuksesta. En tiiä millanen ihminen musta ois tullu jos en ois käyny kaikkee läpi. Koska tiiän ite miltä tuntuu ku ei kestä kattoa itteään peilistä tai ku tuntee ettei ikinä riitä kellekkään, voin ehkä paremmin olla tukena niille jotka näin tuntee tälläkin hetkellä.

Kaikki sanoo et tälläset kokemukset tekee vahvemmaks. Ehkä ne tavallaan tekeeki. Toisaalta en tunne tätä omalla kohallani. Jos toi kaikki tapahtuis uudestaan, inhoisin itteäni varmaan ihan samalla tavalla. Mut tän uuden itsevarmuuden myötä jonka sain, osaan jättää tollaset kommentit nykyää omaan arvoonsa. Tiiän, etten tuu koskaa olemaa mikää supermalli, mut tiiän et oon kaunis omalla tavallani. Tiiän, ettei kaikki jätkät kuolaa mun perään, mut tiiän myös, et jossaan vaiheessa joku tulee rakastamaan muaki.

14 kommenttia:

  1. "käännän silti pääni pois tms ku tietty henkilö tulee koulussa tai kadulla vastaan."

    "mä tuun muistamaan noi kommentit ja noi henkilöt lopun ikääni."

    En osaa sanoo nyt yhtään mitään.. Noi vaan osu jotenki. Sellasia asioita mitä mäki koen/tunnen .. Ei pysty katsomaan niitä päin keiltä on tuollaisia kommentteja saanut. Ryhti katoaa ja katse harhaa lattiaan. Huppu päähän ja äkkiä karkuun.

    sun blogia on ihana lukea! Kiitos et pidät tätä ja kirjotat asioista joilla oikeesti on väliä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!:-) Toi merkkaa oikeest tosi paljo.

      Poista
  2. Ihan kauheeta. Ketää ei todellakaa sais kiusata varsinkaa tollasen asian takii, mille ite ei voi tehä mitää. Pistää vituttaa suoraasanottuna tollaset ihmiset. :// aika rankkaa tekstii kyl.Itelläni on ollu kans kovat ulkonäköpaineet aina, pari kertaa oon huoritteluu ja rumaks haukkumist joutunu kuulee. Ja se todellaki riipasee ja jää mielii moniks vuosiks pyörii vaikkei tosiaa kiusaajat varmaa sitä ees enää muista. Onneks ite oon nykyää selvinny yli näist jutuist. Pystyn nykyää olla helpost mun luonnonkiharois hiuksis ja ilman meikkii:) itsetunto kohentu huimast, ku tapasin mun poikaystävän. Ihanaa ku viel löytyy poikii, jotka arvostaa just sellasena ku on. Ilman mitää meikkei ja hiusten laittoo. Se kohentaa itsetuntoo älyttömäst! Ohhoh, tulipa tekstii.:D Oikeestaa mun piti vaa sanoo, et sun bloggaukset on aina ihan mahtavii, vaikken yleensä ees blogei pahemmin lue.:D Niin asiatekstii, mikä pistää ajattelee:) hyväsie!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä et tykkäsit:-) Sitä ootellessa et munki kohalle osuu tollanen poika ;)

      Poista
  3. Sun blogis on aivan mahtava! Sun postaukset osuu aina jotenki niin hyvin mun omaan elämään.
    Kenenkään ei pitäis joutua kestämään minkäänlaista kiusaamista. Ei fyysistä eikä henkistä.
    Itselläni on kokemuksia myös siitä, että opettajat ja muut aikuiset eivät puutu kiusaamiseen,vaan kaikki kuitataan vain sanomalla "Niillä kiusaajillakin on paha olla". Se ei silti tee siitä yhtään vähempää kiusaamista.
    ...No joo nyt ennen ku tästä kommentista tulee yhtään pidempi, sanon vaan, että jaka samaan malliin! Sinunlaiset ihmiset saavat muutosta aikaan :)

    VastaaPoista
  4. Sun pitäs itte kyl ehkä miettii et sanooks ne sen kaiken ihan tosissaan. Ootko ikinä miettin et ootko ainut ja miten ne muut kestää ton kaiken. Ne pojat kuulee ihan samaa ni mun mielest sun pitäs miettii omaa suhtautumis tapaas. Seriously. Mutta meidän koulussa tytöt pitää yhtä ja me ei huuella takas mitää kommenttei jos ne ei kuulu meille. Hyvin on toimin tähän asti. Kiitti ja kuitti. Mahtava postaus kumminki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä jokasella pitäis olla järkee sen verran, ettei toista mennä haukkumaan ees vitsillä, koska se todellaki voi tehä pahaa jälkee. Se, että jollaa toisella on paha olla ei oikeuta toisten haukkumiseen. En vaa ymmärrtäny tätä lausetta :"Ne pojat kuulee ihan samaa ni mun mielest sun pitäs miettii omaa suhtautumis tapaas. Seriously." Ni voitko selittää mitä tarkotat tolla?:-) Mut kiitos jos tykkäsit!:-)x

      Poista
    2. Miten se, et sanoo vitsillään toiselle jotakin loukkaavaa, tekee niist sanoista vähemmän haavottavat? Ketää ei pitäs haukkuu edes vitsillä, koska joillee se voi olla tosi kova pala. Ei kai kukaa terve ihminen puukota tai ammu kaveriaa vitsillä? Sanat voi satuttaa yhtä pahast, vaikkei vammat ookkaa ulkoset.

      Kenenkää ei tarvi kestää minkäänäköst naljailuu. Jos joku on niin vahva et pystyy sivuuttaa loukkaukset ilman kummempii traumoi ni loistavaa. Harva teini-iän kynnyksel oleva pystyy.

      Mahtavaa et teidän koulus tytöt vetää yhtä köyttä eikä ketää kiusata. Harmi, ettei kaikil oo asiat yhtä hyvin. Muutamansadan oppilaan koulus se ois aika mission impossible, koska aina löytyy vähintää yks biaatch jonka elämäntehtävä tuntuu olevan toisten ylenkatsominen ja paskan fiiliksen viljely.

      Jos joku kiusaa sua, onko sulla oikeus laittaa paha kiertämää? Vaikka ne pojat kuulis samaa naljailuu päiväst toisee, ei se oikeuta niit haukkumaa sivullisii. Kiusattujen luulis tietävän, miten pahalt se tuntuu, ja näin ollen olla tuottamatta muille (etenkii niille epäkiusaajille) samaa pahaa oloo.

      Poista
  5. No meinasin vaa sitä et kyl niille pojille kii huuellaa ja ne sit vaa jakaa sitä samal mital takas. Siin on kai sit poikien ja tyttöjen ero.

    Oon itekkii noin 400 sadan oppilaan koulus ja siel tulee kyl kuittii joka paikast ja kai miä kuulun sit niihin harvoihin teini-ikäsiin jotka vaan pystyy sivuuttaa noi jutut. Eikä ne varmaa jaksa sitä kauan jatkaa jos et tee "kärpäsest härkäst".

    Enkä miä missää vaihees väittän ettei meijän koulus kiusata ketää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä sulle, et osaat jättää ne kommentit huomiotta!:-) Mut jos kukaan ei puutu niihin kommentteihin, niin ne samat ihmiset kokee et on täysin oikein sanoo ilkeitä asioita kanssaihmisistä.
      En oo ehkä ihan samalla kannalla ton sun "tyttöjen ja poikien ero" jutun kanssa, mut tietty faktahan on se et pojat tosiaa tulee pari vuotta kehityksessä myöhässä. Mut viimeistää ni seiinä 8-9 luokalla alkaa huomaamaan ettei kaikkee voi päästääkkään suustaan. Kiitti näist kommenteist, kiva et tääl saadaan muittenki ihmisten kommenttei ja mielipiteit ku mun!:-)

      Poista
  6. Oot hurjan nätti, miten kukaa on voinu sanoo ettet muka ois? En tajuu... mahti blogi muuten!:-)

    VastaaPoista
  7. tää teksti jotenki sai ajattelemaan. kiitos. ehkä en oo turha.

    VastaaPoista

Laita rohkeest kommenttia tulemaa, emmiä pure :-)