Out of the woods

Elämä on täynnä suuria tunteita ja upeita hetkiä. Ajassa, jollon kaiken pitää olla niin suurenmoista ja valtavaa, me unohetaan helposti, et kaiken ei tarvi olla kaunista. Joskus me jäädään mustelmille ja naarmuille, eikä kukaan tai mikään paranna meijän haavoja. Kun odottaa pitkään hetkeä, jonka pitäis vapauttaa, kahlitaanko me ite ittemme paikoillemme?
   Selville vesille pääsy ei tapahu missään aspektissa helposti, eikä sitä pitäis odottaakkaan. Oli meillä millasta henkistä taakkaa tahansa, se tulee vaikuttamaan meihin pitkään. Irti päästämisestä tehään välillä silti ehkä vähän liian iso juttu. Me haaveillaan vapaudesta ja painon poistumisesta hartioilta, mut tapahtuuko tällästä oikeesti tosielämässä? Kuinka usein sulla on hetki, jollon ilotulitteet räiskyy ja kaikki tuntuu juhlalta? Elämässä on niin valtavasti pieniä tajuamisen hetkiä, joita tulis oppia arvostamaan paljon enemmän, ja joihin tulis kiinnittää enemmän huomiota.
   Kun puhutaan ihmisuhteista, me tupataan sitomaan ittemme kiinni toisiimme vähän liianki tiukasti. Me uskotellaa ittellemme, et me ei pärjätä yksin. Et siinä toisessa olis jotain, mikä on erityistä. Me rakennetaan koti toiseen ihmiseen jotta meillä olis jotain, mitä kutsua omaks. Onks koti kuitenkaan enää koti, jos sen seinät on liekeissä ja savu tukkii sun keuhkot? On omalle maailmalle paljon mielekkäämpää kuvitella yhen ihmisen olevan kaikkee, mitä me halutaan sen olevan, huolimatta todellisuudesta. Kauneuden istuttaminen muihin on helpompaa ku sen hyväksyminen, et me ei vaa oltais oikeita toisillemme.
   Jossain ihmisissä on enemmän jotain ku muissa. En osaa selittää tätä tarkkaan, mut tiiättekö mitä tarkotan? Joillain ihmisillä on vaa kyky rikkoo sut helpommin ku kellään muulla, kyky saada sun maailma pyörimään ja silmät sumentumaan. Kyky tukehduttaa sut ilman et ne koskee suhun sormellakaan. Tähän liittyy aina suurii tunteita ja sotkuja, mut ei välttämättä positiivisia sellasia. On epätervettä haikailla kenekää sellasen perään, joka aiheuttaa sussa enemmän hukkumisen ku rakkauden tunteita.
   Miten sellasesta kävelee pois? Monesti ihminen kokee mieluummin hukkuvansa, ku ei kokis mitään ollenkaan. Me kaivataan reaktiota, meidän tulee jatkuvasti tuntee jotaki mikä saa meidät pysymään hereillä. Millo me ollaa ulos metsästä, turvassa?
   Koska ihminen jää usein odottamaan sitä suurta hetkeä, ku kaikki loksahtaa paikoillee, missaa se helposti mahdollisuutensa oikeesti konkreettisesti kävellä ulos. Jokasen meistä pitäis alkaa arvostaa vähä enemmän sitä pientä ääntä, joka jatkuvasti toitottaa meille, et lähe menee. Anna olla, se ei oo sen arvosta. Sä selviit yksin. Painajaiset jatkuu vaa niin kauan, ku niille sulkee silmänsä. Me tiedetään sisimmässämme jo kauan aiemmin, et kaikki on ohi, ja mitään ei oo tehtävissä. Se tulee tietosuuteen hyväksyttäväks vaa hetken myöhässä.
   Pitkään päässä muhineet ajatukset ei siis saa aikaan sellasta valtavaa Heureka-hetkeä. Eikä sellasta saakkaan odottaa. Ei pidä odottaa hetkeä, jolloin tajuaa, ettei enää tunne jatkuvaa vihaa, ahdistusta ja surua, koska nää kaikki hiipii ulos ja sisään pikkuhiljaa. Ei pidä oottaa hetkeä, jollon keuhkot täyttyy viimeinki raikkaalla ilmalla. Jonain päivänä sä tajuat, et sä osasit hengittää kaiken aikaa ihan ite. Jossaan kohta sä tuut ymmärtämään, että sä osaat olla ja pärjätä ilman sitä toista. Ei oo kyse yksinäisyydestä, vaa siitä, et on yksin. Hyvällä tavalla, ottaassa vähän happee. On pelottavaa päästää irti siitä vähästä, mitä meidän toisesta puoliskosta on jäljellä, mut se on loppujen lopuks vaa väistämätöntä ja tervettä.
  Sun ei tarvi olla väsynyt tai luovuttaa ymmärtääksees tän. Sun pitäis olla vaa vähän kiltimpi itelles, antaa ittes tajuta, et kaikki vois olla toisin. Arvostaisit ittees sen verran, et voisit kävellä pois niiden luota, jotka vaan satuttaa. Lopeta asioiden romantisointi, sillä oikeen kauneuden näkeminen mahdollistuu vast sitte, ku sä oot onnellinen ja kahleeton. Onnellisuus on paljon helpompaa, jos mikään ei pitele sua menneisyydessä. Ja toivottavasti jossain vaiheessa tuut olemaan kokonainen sellasen ihmisen kanssa, joka saa sut haukkoman henkee vaan ihastuksesta.