lauantai 9. toukokuuta 2015

Why rape is never funny

Ihmisillä on tapana vitsailla. Vitsailu on hauskaa, selviytymismekanismi ja luonnollinen kommunikaatiotapa. On kuitenkin olemassa asioita, joista ei vitsailla. Raiskaus ja muu seksuaaliväkivalta ovat yks näistä asioista. Raiskausvitsejä kuulee kumminkin yllättävän usein, eikä niihin näytetä puuttuvan. Näihin vitseihin puuttuessani multa kysytään, että miks mä oon tällänen ilonpilaaja, miks mä oon näin tiukkapipo? Nyt on mun vuoro esittää sulle kysymys. Mikä raiskauksissa ON hauskaa?

Me eletään aikakaudella, jolla mikään ei oo pyhää. Kaikesta voi heittää vitsiä ja kaikesta voi puuttua ihan miten haluaa. Tai sit ei kumminkaan. Vakavista ja kauheista asioista vitsaileminen kertoo aika paljon kertojastaan, tän kokemuksista ja arvomaailmasta. Yhistän tälläsen vitsailun kypsymättömyyteen ja tietämättömyyteen, mut en kuitenkaan enään mun ikäluokkaan tai sitä vanhempiin. Kyllä mäkin voin myöntää, että yläasteella on tultu naureskeltua kaikenmaailman vauvavitseille, mut raiskaus mua ei kyllä ole ikinä naurattanut.  Huumori kehittyy ja kukkii iän myötä, ja jo murrosiän läpikäyneiltä odotan sen verran kypsynyttä ajattelua, että osataan valita asiat, joista voi vitsailla. Tällä tarkotan nyt sitä, että nuorena ja kokemattomana totta kai tulee vitsailtua asioista jotka on kiistanalasia. En sano, että tietyistä asioista saa vitsailla ja toisista ei, vaan kuinka nimenomaan aikuistuessaan ja kypsyessään sen oppii automaattisesti. Yritän tällä vaan tuoda esille esimerkkiä siitä, kuinka jossain vaiheessa voi herätä huomaamaan juttujensa epäsopivuuden ja toivottavasti muuttamaan tapojaan. En haluu asettaa ristiriitoja tai syyllistää, just saying.
On helppo heittää juttua asioista jotka ei koske tai vaikuta meihin, mut musta on järkyttävää, kuinka raiskausläppää kuulee jopa tyttöjen suusta.
Sana "raiskaus" on erotettu alkuperäsestä merkityksestää, ja käytetään nykyään monessa asiayhteydessä. Baari-illasta selvinny nuori nainen saattaa peilliin vilkaistessaan todeta näyttävänsä ihan raiskatulta lehmältä, ja videopeliä hakkaava poikaporukka uhoaa raiskaavansa vastustajansa. Näin negatiivisutta ja kauhua edustava sana jalostetaan uudestaan merkkaamaan jotain hauskaa ja jotain, jolle saa nauraa. Tässä me mennään vikaan.
 Mä toivoisin, että ihmiset ymmärtäis seksuaaliväkivallan vakavuuden. Sen, kuinka totaalisesti se tuhoaa ja repii rikki uhrinsa. Oman fyysisen koskemattomuutensa menettämisessä ja sekä kehollisen että henkisen terveyden halventamisessa ei oo mitään hauskaa. Raiskaus aiheuttaa kipua jokasella mahollisella osa-alueella. Mua ei naurata, kun mun ystävä kertoo, kuinka joku on väkivalloin repiny siltä vaatteet pois. Mua ei naurata se, että 90% kongolaisista naisista on kokenu seksuaalista väkivaltaa. Mua ei naurata se, että raiskauksen uhri herää vielä pitkän ajan jälkeen tapahtuneesta öisin huutaman ja itkemään, koska painajaiset ja paniikkikohtaukset ei jätä rauhaan. Mua. Ei. Naurata.

Usein huomauttaessani raiskauksvitseistä saan vastaukseks "ihan sama, ei ketään teistä oo raiskattu". Tässä vaiheessa tekee mieli huutaa. Let me get this straight. Raiskauksen uhri harvoin kertoo kovinkaan monella (usein ei yhdellekään) ihmiselle tapahtuneesta. Näin ollen sä et ikinä voi tietää etkä olettaa, onko joku sun kaveriporukasta kokenu seksuaaliväkivaltaa. Kuvittele miltä tuntuu, kun sua jatkuvasti muistutetaan sun elämän kamalimmasta kokemuksesta. Kuvittele, että ihmiset nauraa sille. Ihan vinkkinä, joka kerta kun sä vitsailet raiskauksesta, ainakin yks ihminen sun ympäillä päättää, et suhun ei voi luottaa.
Raiskausvitsit viestittää uhreille ja muille ihmisille, että vika on uhrissa. Sen sijaan, että meille opetettaisiin "älä raiskaa", meille opetetaan "älä tule raiskatuks". Vitsit raiskauksista, uhrin vaatetuksesta tai juomisesta jatkaa tätä haitallista kierrettä. Jos jollekin ei vielä ollut selvää, raiskaus ei ikinä oo uhrin vika. Ei ikinä. Näistä asioista vitsailemalla myös ihmiset sun ympärillä huomaa, et sä et ymmärrä. Et sulle ei voi puhua eikä avautua. En usko, et kukaan haluaa ajattelemattomilla vitseillään ajaa ketään pois.
Raiskaushuumori viestittää, että raiskaukset on ihan okei. Mieti hetki seuraavaa. Kertoessas raiskausvitsin sun ympärillä on kolmenlaisia ihmisiä, Uhreja, raiskaajia, ja peruspirkkoja- ja penttejä jotka ei ole kumpaakaan. Peruspirkko- tai pentti tän vitsin kuullessaan yleensä vaan hymähtää, ehkä naurahtaa tai suutahtaa. Asiahan ei häntä liikuta eikä koske. Uhri taas joutuu heti varpailleen. Joka ikinen hetki ja sekunti joka on koitettu unohtaa, vyöryy takaisin. Ahdistus tai kokemus omasta syyllisyydestä kasvaa. Sitten on raiskaja. Harva meistä tuntee raiskaajia, onneks. Sellanen saattaa silti olla joskus ympärillä, vaikka viereinen nainen tai mies bussipysäkillä, joka sattuu kuulemaan tän. Tää ihminen vitsin ja siitä seuraavan hilpeän reaktion kuullessaa tajuaa, että hei, täähän on hauskaa, raiskaus on okei, muutkin nauraa sille. Nyt voin toteuttaa omat sairaat haluni, jes.
Tää esimerkki on kärjistetty, mut ymmärrätte pointtini. Vitsit syyllistää uhria ja asettaa raiskaajan hauskan hemmon jalustalle. Jos rikollisista ja kammottavista asioista vitsailla ja ne nähdään positiivisina ja kiihottavina, me ainoastaan viestitetään pahoille ihmisille, että niiden teot on okein.

Yhden raiskausvitsi on toisen todellisuus. Älä oo se ihminen, joka tuo kaikki huonot muistot ja paniikin pintaan. Maailmassa on miljoonittain hauskempia asioita vitsailtavaks.

6 kommenttia:

  1. Hyvä teksti kaikenkaikkiaan. Tässä tosin jäi huomioimatta "raiskaus" -sanan alkuperä, joka tarkoittaa pilaamista. Jos sanotaan vaikkapa auton olevan raiskattu, tarkoitetaan että sitä on kohdeltu huonosti. Samalla tavalla voidaan sanoa, että luontoa raiskataan, jos sitä roskataan tai muuten turmellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tässä postauksessani puhuin nyt raiskausvitseistä ja siitä, kuinka asiasta vitsailu koetaan hauskaksi, siksi en edes mietittinyt selittäväni sanan alkuperää, sillä en kokenut sille tarvetta, kun se ei mielestäni asiaan liity. Ymmärrän kyllä, että on paljon kielikuvia raiskaukseen liittyen jotka eivät kaikki liity pohtimaani asiaan. Vitsailu raiskauksesta inhottaa minua silloin, kun vitsaillaan kirjaimellisesti siitä, kuinka on kiva väkivalloin pakottaa joku seksuaalisen aktiin, ei niinkään silloin, kun puhutaan vaikkapa luonnon raiskaamisesta.

      Poista
  2. "Kyllä mäkin voin myöntää, että yläasteella on tultu naureskeltua kaikenmaailman vauvavitseille, mut raiskaus mua ei kyllä ole ikinä naurattanut"

    Miten sitte vauvavitsit ei oo yhtäpahoja ku raiskausvitsit? Niitä sitte saa mukamas kertoa ja nauraa? On nyt kyllä vähän ristiriitanen teksti ja juu kannattais ekana selvittää mitä sana raiskaus on alunperin tarkottanu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaivauduitko lukemaan postauksen? Missään vaiheessahan en ole sanonut, että vauvavitsit on okei, vaan toin sen sinne esimerkkinä kertoen, että nuorena epäkypsä huumori naurattaa, mutta nyt aikuistuneena ja kypsyneenä odotan myös muilta ihmisiltä sitä, että tällänen asia tajuttais. En ole puollustanut itseäni millän tavalla sanomalla, että ne ois hauskoja, mutta raiskausvitsit ei.
      Ja tässä postauksessahan mä keskityn siihen, miks vitsit sukupuoliyhdyntään pakottamisesta ei ole hauskoja, enkä siihe, että suomalaisessa kielikuvastossa satutaan käyttämään mm. lausetta "routa raiskaa tämän maan". Tämän kun ei liity asiaan milllään tavalla.
      Ehkä sitten olen sattuneista syistä herkillä kun vitsaillaan raiskauksesta ja sanaa "raiskata" käytetään erilasilla yhteyksissä, mutta henkilökohtaisesti en vaan pysty kuuntelemaan tälläistä vitsailua.

      Poista
  3. Mielestäni vitsien kerronnassa tärkeämpää on se, missä seurassa ne kertoo, ei vitsien poliittinen korrektius. Kaveriporukassa voi heittää mustaa huumoria ja vähän rankempaa juttua, mutta julkisesti sellaisia ei tietysti kannata huudella. Esim. omaan kaveripiiriini kuuluu romaneja, mutta silti kavereiden kesken mannevitsit naurattavat. Kirjoitit, miten raiskaus on järkyttävä asia, ja siitä puhumalla mahdollisella raiskatulla nousee tunteet yhä uudelleen pintaan, ja tämä on tietysti totta. Raiskaus on aina väärin, ja uhrin kannalta todella surullista. Mutta lähes kaikilla on omia salaisia kipupisteitä, joista muut eivät välttämättä tiedä. Mutsis on -vitsi saattaa syvästi satuttaa jotakuta, jonka äiti on menehtynyt. "This post gave me cancer" aiheuttaa surua sellaisessa, joka on menettänyt läheisensä syövälle. Epäkorrektit vitsit ovat juurikin epäkorrekteja, sen takia niiden kanssa täytyy olla tarkkana, missä ja milloin niitä heittelee. En silti näe, miksi raiskaus on kaikista maailman pahoista asioista se koskematon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo ehdottomuushan on kaikissa tilanteissa epätoimivaa, sen ois tonne voinu vielä laittaa :) kyl mä ymmärrän et musta huumori toimii joissakin tilanteissa mut nimenomaan niinku sanoit ni seura, missä niitä vitsejä kertoo, pitää valita oikein. Mut isnpiroi kirjottamaan tän postauksen se, ku ajauduin twitterissä keskusteluun käyttäjän kanssa joka heitti tosissaan vitsiä siitä kuinka raiskaus on hauskaa, ni sen tunneaallon seurauksena synty tää postaus.

      Poista

Laita rohkeest kommenttia tulemaa, emmiä pure :-)