Overall eye-opener?

"I'm not afraid to get my hands dirty - as long as

I finish strong on my journey"

Ensin tätä postausta vääntäessäni ajattelin et olisin puhunu onnellisuudesta, koska sitä mä tällä hetkellä päällimäisenä tunnen. Kattoessani kuitenki tyhjää sivua mun eessä tajusin ettei mulla välttämättä oo taaskaan yhestä tietystä asiasta kovinkaan paljon sanottavaa. Päätin antaa sormien viedä ja kattoo minkälaista kirjainsekamelskaa tälle arkille syntyy. Mulla on takana elämäni paras kesä, ja sen siivittämänä miljoona ajatusta päässä joita kuitenkaan en saa puettua sanoiks. 

Nää ajatukset pyörii säkkärää ympäriinsä, muttei kuitenkaan suostu laskeutumaan alas missään välissä. So just bear with me ja katotaan mitä kaikkee mun mielen sopukoista pääsee valloilleen.

Ihan ekaks siitä onnellisuudesta. 

Niille ketkä ette tiiä, vietin just kuukauden Kaliforniassa ja tänään tulee tasan viikko siitä, ku pakkasin laukkuni ja palasin takas Suomeen. En käy vääntämään teille matkapostausta koska siitähän tässä blogissa ei koskaan oo ollu kyse, mut siitä, mitä sen matkan aikana tajusin, aattelin höpistä.

En ikinä aatellu että vaan neljä viikkoa vois muuttaa mun elämänkatsomusta niin paljon, tai ei ehkä ees muuttaa, vahvistaa vaan. En oo missään vaiheessa varsinaisesti vihannu Suomea, oon vaan jo noin neljä vuotta tuntenu etten kuulu tänne - varsinkaan tähän pikkukaupunkiin - alkuunsakaan. Tää tunne sai vahvistuksen heti sillä hetkellä ku kone nousi Helsinki-Vantaalla ilmaan ja mun teki mieli itkee onnesta; saisin viimeinki mun breakawayn jota olin niin hartaasti toivonu vuosikaudet. Tähän pieneen kaupunkiin liittyy niin paljon tuskaa ja muistoja joita toivon ettei mulla olis, että pelkästään se, että sain paeta neljäks vaivaseks viikoks teki mut maailman onnellisemmaks tytöks.

Toitotan aina sitä, ettei onnellisuus vaadi paljoa. Ja oon edelleen sitä mieltä. Onni ei oo loppujen lopuks vaikeeta, ja se on puhtaasti itsestään kiinni. Elämästä tekee mahtavaa se, että sä voit kirjaimellisesti kääntää sen ympäri millon sä vaan haluat. Oli se sitte pään sheivaaminen, myrkyllisten ihmissuhteiden hylkääminen tai kodin jättäminen, sulla on voimaa ja valtaa päättää siitä, millasta sun onni on. Älä anna sun oman hyvinvointis olla kiinni muista, koska sä et elä niitä varten. Pieni lisäajan otto tekee hyvää kelle tahansa, oli se sitte tauko ihmissuhteesta, visiitti naapurikaupunkiin tai - kuten mun tapauksessa - matka maailman toiselle puolelle. Hengähdystauon ottaminen ei oo itsekästä vaan jotain, mitä me kaikki aika ajoin tarvitaan. Kun sulla on aikaa vain ja ainoostaan itelles, sä huomaat kuinka kaikki käy selkiytymään. Sä voit viimeinki päästää valloilles kaikki ne tunteet jota oot aikakaudet piilotellu muiden ihmisten mielipiteiden pelossa, sanoa ääneen sen mitä todella ajattelet, ja mikä tärkeintä, sä voit olla oma ittes. 

Onni on suhteellinen käsite joka tarkottaa eri asioita eri ihmisille, mut musta on aika mahtavaa kuinka sä saat päättä millasta se on just sulle.

Seuraavaks unelmista ja päättäväisyydestä.

Ja unelmiahan meillä jokasella on, eikö? Pieniä tai suuria, rauhallisia ja villejä. Joitain sä et ehkä ees halua toteuttaa, jotkin niistä taas palaa kirkkaamin ku intohimosinkaan liekki. Jos sulla on unelma, jonka ajatteleminen saa sun vatsan lepattamaan ja päättäväisyyden heräämään, mä toivon et sä keskityt siihen. Mulle on valjennu hirveen monta asiaa tän kesän aikana, ja yks niistä on se, kuinka valmis oikeesti oonkaan taistelemaan mun tulevaisuuden puolesta. Jos sun onnellisuuden tiellä on esteitä jotka estää sua saavuttamasta sun unelmias, älä pelkää puristaa käsiäs nyrkkiin  ja taistella ittees niiden läpi. Musta mikään ei oo inspiroivampi näky ku se, kuinka ihminen on kykenevä kohoamaan omasta epävarmuudestaan ja murskaamaan kaikki kyltit tieltään jossa lukee "sä et pysty". Koska totta helvetissä sä pystyt. Sä voit otta vallan omasta elämästäs ja saavuttaa sen kaiken mistä sä haaveilet. Muistatko sä sen tunteen, ku sä kävelit pitkin uuden kaupungin katuja ja tunsit ittes niin kotosaks? Muistatko sä sen tunteen, ku sä katoit sitä tiettyä ihmistä silmiin ja vannoit, ettet päästä sitä karkuun enää ikinä?

Muistatko sä sen tunteen, ku sait kirjeen jossa luki että oot päässy ykkösopiskelupaikkaas?

Mieti niitä hetkiä ku oot tuntenu olevas onnellisimmillas, ja mieti mistä se kumpuaa. Ootko sä valmis tekemään töitä että sä jonain päivänä saavutat sellasen tunteen uuestaan? Sun tulevaisuus on sun käsissä ja sä voit muokata siitä millasen sä ikinä haluatkaan. Älä anna kenekään estää sua tavottelemasta sun unelmia ja jatka työskentelemistä niitä kohti nöyränä ja itsevarmana. Tän kesän jälkeen mä oon päättäväisempi ku koskaan saavuttamaan just sen, mistä haaveilen. Tulevaisuus on pelottava määritelmä mut ilman pientä hyppyä kielekkeeltä sä et voi koskaan olettaa lentäväs. Sä saavutat kaiken mahollisen jos sä vaan haluat ja päätät niin.

Overall, koska en taaskaan tunnu saamaan lauseen lausetta kokoon järkevästi, haluun vaan toivottaa sulle onnea. Onnea ja rohkeutta tähän pirulliseen elämään joka osaa olla tunteiden ja järjen myllerrystä. Luota ittees ja anna itelles myöskin oikeus epäonnistua välillä. Älä lannistu, älä anna kenekään lannistaa sua, äläkä missään nimessä lannista ketään muuta. Maailma on outo ja hassu paikka jossa kaikki voi olla mahollista, älä anna sun omien tilaisuuksies lipua sormien välistä. Niin kliseiseltä ku se kuullostaakin, sä pystyt siihen. Sut tähän asti elämässä on saanu se vahvuus jota sä kannat luonnostas sisälläs, eikä se voima todellakaan oo hiipumassa mihinkään. Sä oot just siinä koska sulla on joku tarkotus tässä valtavassa universumissa, etkä sä saa antaa sen valua hukkaan. So take a breath, take a leap and take a chance. Good luck.

Hyvää loppukesää teille kaikille ja ottakaa ilo irti viimisistä hetkistä. Tehkää ittenne onnellisiks, naurakaa vatsanne kipeiks ja kertokaa viimeinkin mitä oikeesti ajattelette.