sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Ugly?


Katotaa hetki vaa tätä kuvaa. Mitä tunteita se herättää sussa?
Miitä ajatuksia se herättää sussa? Osa teistä pudistaa päätään
ihmeissään, osalle tää on jokapäivästä todellisuutta.

Hyvän itsetunnon vois luokitella harvinaiseks herkuks näin nuoren ja kauneusihanteiden paineitten alla olevan nuoren naisen näkökulmasta. Täst ei oo tulossa mitää preppauspostausta, mut ei toisaalta mitenkään masentunuttakaa.

Jokasella on hetkiä, jollon peilikuva naurattaa vähemmän ku kop-kop-vitsit, mut onneks useimmiten se on ohimenevää. Mitä tapahtuu ku riittämättömyyden ja "rumuuden" tunteesta tulee ylivoimanen ja koko elämää hallitseva?

Let me tell you.

Jollaa tasolla sitä voi kuvailla hukkumisen tunteeks. Et saa henkee, et nää mitää ja joku valtava ylimaallinen paine tuntuu murskaavan sut.
Jokanen aamu ensimmäinen vilkasu peiliin tuntuu kivuliaammalta ku puukon isku. Ajan mittaa siihen turtuu, ja mieli muuttuu turraks. Oman ittes sijasta peilistä kattoo takasin joku sumeilla silmillä  ja tyhjällä katseella. Voit hieroo naamaas kaiken maailman meiki,t mut se ei muuta sitä riittämättömyyden ja häpeän vellovaa tunnetta sisällä.
Se on puhasta tunnetta fyysisestä riittämättömyydestä. Ihminen ei oo koska vapaa jos sen mieli on kahlittu.
Koska se tunne, ku painat katsees maahan ohittaessa tiettyjä ihmisiä, on musertava. Sun mielessä on se kirkuva ääni joka yrittää estää sua kattomasta muualle, vetämästä huppua tiukemmin päähän, kiristämästä niitä henkisiä kahleita jotka oot ittelles lukinnu. Itseinho on näistä tekijöistä se vahvin. Itseinho on vahva sana, vahva tunne. Niin vahva, ettei yksittäinen kehu tai vakuuttelu aja sitä pois. Syvä häpeä omaa itteään kohtaa on tukahduttava ja kaiken valtaava. Itkusuudesta tulee pysyvä ystävä.

Miks me tunnetaan näin? Honey that's simple, society.

Vaikka käytän sanaa yhteiskunta laittoman määrän näissä postauksissa, sitä ei voi koskaan korostaa liikaa.
Ku niin monella tytöllä on huono olla nykyään, eiks joku johtava elin muotimaailmassa tai meikkialalla vois herätä siihen, kuinka sairaasen suuntaan me päivä päivältä ajaudutaan? Kuinka monta itsemurhaa, itsemurhayritystä, romutettua sielua, me tarvitaan enneku joku tekee muutoksen?


 Näistä kielteisistä ajatuksista on hyvin mahollista päästä eroon. Mut sen ei pitäis olla meijän tehtävä. Ei oo oikein et sosiaalinen media tyrkyttää naurettavia kauneusihanteita jatkuvala syötöllä, ja nimittää sitte heikoiks niitä, jotka niitä ihanteita yrittää saavuttaa ja noudattaa.
 Ihminen on luonnostaan mukautuva. Täs on puhtaasti kysymys siitä, kieltäytyykö kuuntelemasta sitä paskaa jota joka puolelta sataa niskaan. Ku sä kerran heräät siihen, kuinka sairaita käsityksiä ja odotuksia yhteiskunnalla on, niitä vastaan on helppo taistella. Kieltäydy tavottelemasta sitä nollakoon vartaloa, kieltäydy uskomasta et olisit arvoton, ruma, mitä ikinä sulle keksitään syöttääkkään, kieltäydy uskomasta siihen.
Kaunis ihminen on terve, niin keholtaan ja mieleltään.

8 kommenttia:

  1. Tosi hyvä teksti taas ja niin asiaa! :)

    VastaaPoista
  2. Tää teksti on totista totta, hienosti kirjoitettu!

    VastaaPoista
  3. tiedätkö että tiivistit niin hienosti ison asian. pystyn näkemään itseni tuossa vuosi sitten, jolloin vielä sairastin. suorastaan mahtava teksti!

    elamanikuvina.blogspot.fi

    VastaaPoista

Laita rohkeest kommenttia tulemaa, emmiä pure :-)