maanantai 8. heinäkuuta 2013

Losing my mind to weightloss

                   Thigh gap and flat stomach is the biggest load of bullshit the human race has 
                                                           ever come up with.

Nykyään ei voi välttyä painostavuudelta tai omilta toiveiltaan saada "täydellinen kroppa". Täydellinen on positiivinen sana, joka tässä tapauksessa muutetaan negatiiviseks antamalla sille merkitys anorektisen ja epäterveen elämän ihannointina.

Missä vaiheessa sitä muututaan nuoresta, naiivista ja turmeltumattomasta persoonasta joksku, joka vahtaa jokasen annoksen kalorimäärän ja joka heiluttelee istuessaanki jalkojaan kuluttaakseen energiaa? Yhteiskunta saa sen aikaan. Yhteiskunta, joka viestittää etenki naisille ettet voi olla kaunis ilman kiinteetä vartaloa ja mahollisimman pientä rasvaprosenttia.

Suurin osa meistä kokee jossain vaiheessa tyytymättömyyttä omaan kehoonsa. Toiset osaa pitää sen työstämisen terveellä tasolla, toiset taas ei. Ku epäterve ja pakonomanen laihtutus ja itseinho ottaa vallan, se on kierre joka on helvetin vaikee murtaa.

Vaikka nykystä kauneusihannetta kritisoitaskii kovalla kädellä, se ei saa syvälle juurtunutta ajatusta "täydellisuudestä" katoamaan. Tai jos se saiski, isolla todennäkösyydellä seuraava vastaantuleva peili muuttaa kaiken ennalleen. Musta ihminen on kauneimmillaan ku se on terve ja onnellinen. Silti huomaan sortuvani kerta toisensa jälkeen itteni näännyttämisee ja lenkkeilyyn jonka tarkotuksena on saada peilikuvasta siedettävämpi. Voisin samantien vaihtaa nimeni Tekopyhään.

Niille, jotka ei oo koskaan ollu tyytymättömiä itteensä, niille jotka on säästyny isommilta vartalokomplekseilta, niille joille tää on vieras aihe. Ku jokapäivä jossain muodossa kuulee ja näkee miltä "kauniin naisen" pitää näyttää, siihen alkaa helposti uskoo. Sitä huomaa viettävänsä peilin edessä entistä enemmän aikaa, spotaten kohtia joihin ei oo tyytyväinen. Syöminen muuttuu vaikeemmaks, koska jokanen suupala tuntuu uuelta rasvapalalta joka tulee imeytymään sun jo valmiiks karseeseen kroppaan. Liikunnasta tulee keino jonka antaa sulle oikeuden syödä, ees vähän. Liikunnan avulla toivoo saavansa sen mallinmitoissa olevan vartalon joka sulla pitää olla täyttääksen "kauniin" kriteerit. Jokanen kokee syömishäriönsä omakohtasella tavalla.

Etin kuvia tähän postaukseen hakusanalla "healthy". Sain tulokseks kasan kuvia luurangonlaihoista tytöistä treenivaatteet päällä ja tekstejä tyyliin "I'm willing to work for it".


Kauneutta on monenlaista. Jokanen ihminen on kaunis omalla ainutlaatusella tavallaan, tavalla, joka jokasen tulis huomata ja jota jokasen tulis ylistää. Siihen saattaa tarvita aikaa. Siihen saattaa tarvita hikeä, kyyneliä ja tuskaa. Siihen saattaa tarvita apua. Koska todellisuus on, jos et sä tajua omaa upeuttas kaikessa komeudessas, sairaalloinen laihutus ei tuu tuomaan sitä sulle. Se ajatus riittämättömyydestä tulee säilymään. "Vielä kolme kiloa, vielä kaks kiloa..Sitten mä lopetan"
Haistata paska kaikkien muiden odotuksille susta ja oo rohkeesti sitä mitä oot syntyny olemaa. Hyvä itsetunto lähtee ennen kaikkea omasta hyvästä olosta ja omista ajatukista pään sisässä. Keskity seuraavan kerran peilin eessä ominaisuuksiin jossa rakastat ittessäs, koska niitäki on. Oli se sitte hupsun muotonen luomi, hiukset, silmät, varpaat, ihan mitä vaa. Anna ittelles oikeus hyväksyä ittes sellasena ku oot.






9 kommenttia:

  1. Tosi hienosti kirjotettu teksti! :)

    VastaaPoista
  2. Amen to this. Tosi upeesti kirjotettu! Saanko laittaa tähän tekstiin linkin mun blogiin? Tää on upee.

    VastaaPoista
  3. Itelle toi liikunta on just semmonen jonka turvin omatunto ei kilju korvaan jos syön jotain makeeta ym. Kun käy illalla lenkillä niin pystyy jotain syömäänkin. Ite syömisestä en välitä mutta kaikki maailman herkut on niin hyviä... Ja mua ällöttää ja hävettää että kirjotin ton. Sä osaat kirjottaaa hyvin asioista mutta ei tuntemattoman kirjotukset ilman mitään omakuvia ym. ''todellista'' oikein mene mun päähän. Mä tiedän että en sais ajatella näin mutta emmä halua olla samanlainen kuin useimmat tytöt, norm. painoinen. Mä oon tottunut että oon alipainoinen ja en halua muuttua. Se olis kamalaa. Suoraastaan rakastan sitä tunnetta kun kaveri sanoo leikillään että sä oot hei kunnon anorektikko! Ja kirjotan tän anonnyymina koska en kehtaa muuten. Olisi tosi kiva jos vastaisit jotenkin. Niin ja oon noin 155 cmt ja 35 kg, mun mielestä läski.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inhottavaa et aattelet tollee, koska sun mitat on aika hälyttävän pienet. Mulla on aikasemmissa postauksissa kuvia itestäni jos haluut nähä minkä näkönen mää oon :-) Määki oon tosi perso kaikille herkuille ja tunnen iteki syyllisyyttä välillä niitten syömisestä, mut yritän kuitenki antaa ittelleni vähä vapautta ottaa rennosti, vaikka välillä se onkii hemmetin vaikeeta. Jos sulla on oikeesti noin huono olla, oo kiltti ja mee tapamaan jotaan ammattilaista tai puhu jolleen, koska elämä on hirveen rankkaa jos miettii jokasta suupalaa. Voimia sulle!

      Poista
  4. Kiitti Janetta taas hyvästä postauksesta!Sie se kyllä osaat kirjottaa. Tää sai mut heti paremmalle tuulelle =) Terveisin tosi usein omasta mielestään läski.

    VastaaPoista
  5. Loistava postaus, oot tosi hyvä kirjottaa! :)

    VastaaPoista

Laita rohkeest kommenttia tulemaa, emmiä pure :-)